Eniten vituttaa seurustelevat
Kävin eilen entisellä työpaikallani ja jäin hetkeksi suustani kiinni parin vuoden takaisen ihastukseni kanssa. Hän on nyt parisuhteessa ihanan naisen kanssa ja tosi family guy. En oikein tiennyt miten päin olla, kun ennen niin huoleton ja hauska ihminen kysyi minulta vakavalla naamalla, että käynkö nyt erottuani joka viikonloppu baareissa etsimässä itselleni uutta miestä. Huolissaan, ilmeisesti, tai vaihtoehtoisesti myötätuntoa täynnä. Mmhm, kyllähän minä käyn baareissa harva se viikonloppu, mutta en kuitenkaan menisi niin pitkälle että myöntäisin käyväni siellä uutta miestä etsiäkseni. Ensinnäkään en osaa baariflirttailusta edes alkeita, ja toisekseen vaivaannun sanoinkuvaamattoman paljon kun kello lyö kolme ja alkaa se aamuyön klassinen parinmuodostussoidintanssi.
Kysymys oli itsessään liikuttavan outo, mutta sitä enemmän minua jäi vaivaamaan tapa, jolla tyyppi sen minulle esitti. Miksi minua pitäisi sääliä?
Olen puoliksi huvittuneena, puoliksi loukkantuneena laittanut merkille muitakin vastaavia tilanteita. Eräällä mökkireissulla yksi emäntä kysyi haluanko että hänen poikaystävänsä grillaa ruokani puolestani. Päädyin itse neuvomaan kyseistä pariskuntaa omien ruokiensa grillaamisessa. Toisella kertaa parisuhteessa oleva henkilö kehotti minua olemaan vähemmän kranttu miehen valinnassa. Kolmas otti asiakseen neuvoa minulle mikä on sovelias aika haikailla eksän perään ja koska tulisi jo siirtyä elämässä eteenpäin. Tämä oli henkilö, joka on, tai ei ole, edelleen yhdessä yläasteaikaisen poikaystävänsä kanssa.
Itsesääli on asia erikseen. Silloin tahdon, ja saan, pillittää rauhassa sitä, kuinka kuolen yksin ja sitä ennen neulon puudelilleni vaatekaapillisen villapaitoja. Sen sijaan kenenkään muun ei tarvitse minua sääliä. Olen vähemmän yksinäinen kun koskaan seurustellessani ja alan vähitellen ymmärtää jotain flirttailustakin. Sain suurta mielihyvää ostaessani valkoisen sohvan ja valkoiset matot, edellä mainitusta puudelista huolimatta, yhdessä hankittujen käytännöllisten tummanruskeiden tilalle. Lisäksi minulla on vielä (isäni sanojen mukaan) vajaat 20 vuotta aikaa löytää tuleville lapsilleni isä.
Niihin itsesäälipäiviin varaudun ihanilla Pasalla ja Atpolla:
”Naimissa olevat naiset, joilla on vitullinen tarve parittaa kavereitaan. …Koska omassa elämässä ei ole tapahtunut MITÄÄN kolmeen vuoteen. Lisäksi omien parisuhdevalintojen erinomaisuutta pitää vahvistaa saattamalla muita samaan tilaan.
Naisten hiusten värjääminen HETI, kun ne päättävät aloittaa elämässään uuden vaiheen. Siihen se muutos sitten jääkin. Kohta taas röhnötetään sohvalla ja lapioidaan jäätelöä naamaan kolmessa vuorossa.
Naisten suklaansyöminen. Okei, Lasse jätti sut ja kaikki on huonosti, mutta miten perseen levittäminen auttaa asiaa?
Naiset, jotka osaavat tehdä kaikki kodin työt. Tulee laiskallekin jätkälle hiukan epämiehekäs olo, kun nainen tyhjentää suihkun viemärin ja avaa lavuaarin hajulukon sillä aikaa, kun itse tilaa uusia tietokonepelejä netistä. Ja tietenkin naisen asentamalla nettiliittymällä.”
Pasa ja Atpo: Eniten vituttaa parisuhde (Gummerus, 2013)