Jokainen vastaa omista teoistaan

Vaikka elänkin ankarien itsesyytösten kanssa tällä hetkellä, alan pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei kaikki olekaan välttämättä yksin minusta kiinni. Ehkä onkin olemassa pakotie siitä itsensä syyllistämisen pimeydestä ja sen soisin itseni löytävän.

Tiedän, etten olisi voinut rakastaa vaimoani enempää kuin rakastin. En olisi voinut sanoa sitä hänelle enää jämäkämmin ja runsaammin kuin sanoin. En olisi voinut osoittaa arvostustani ja kunnioitustani häntä kohtaan yhtään vilpittömämmin kuin osoitin. Ja silti hän petti minua. Vaikka minä olin hänelle uskollinen ja tein ainakin omasta mielestäni kaikkeni yhteisen hyvän eteen, hän silti petti mnua.

Olisi jotenkin lohdullista pystyä myöntämään itselleen, että tämä olisi tapahtunut joka tapauksessa, riippumatta siitä, miten minä toimin. Etten olisi voinut sitä estää omilla toimillani mitenkään. Samalla kuitenkin ajatus saa minut tuntemaan itseni voimattomaksi. Tuntuu pahalta ajatella, että minulla ei olekaan päätösvaltaa omasta elämästäni, vaan se on jollakin toisella. En ole siis enää ollenkaan varma, kumpi ajattelumalli on parempi.

Tunnen tietysti suurta katkeruutta vaimoani kohtaan siitä, että minä uhrasin ja joustin omasta elämästäni, jotta meidän elämämme olisi mahdollisimman hyvää. Kuitenkin tuollainen uhriutuminen on minulle itselleni melko pahasta, ei se ainakaan vie toipumistani tai parisuhteemme tilaa mitenkään eteenpäin.

Jokainen meistä tekee omat päätöksensä. Toki meidän päätöksiimme voi vaikuttaa, mutta kyllä se tosiasia vain on, että omat päätökset jokainen tekee. Myös ne huonot ja toisia ihmisiä vahingoittavat päätökset.

Tunteilleen ei voi mitään ja ihastuminen tai rakastuminen ovat käsitteitä, joiden avulla saamme helposti vastuun pois omilta harteiltamme. ”Rakastuin, en siis ole vastuussa siitä, mitä teen.” Tiedän, että rakkaus on voimakas tunne, joka pahimmillaan syrjäyttää rationaalisen järjen. Esimerkkejä olemme nähneet kaikkialla ja joillakin saattaa olla vaikka omiakin kokemuksia asiasta. Mutta olen sitä mieltä, että kun ihminen on vaikkapa parisuhteessa, hänellä on tuon oikeuden lisäksi vastuuta. Hänellä on vastuu omasta impulssikontrollistaan, vähintäänkin.

Vaimoni teki minua ja perhettämme kohtaan tietenkin suunnattomasti väärin. En millään pääse yli siitä, että jos kaikki olisi ollut tarpeeksi hyvin, hänellä ei olisi ollut tarvetta moisiin hirmutekoihin. Ja kun sitä pohditaan, myös minulla on siinä osani.