Ammattiapua kriisissä

Olen tässä kuluneen melkein puolen vuoden aikana hakenut apua ulkopuolelta jonkun verran. Koska läheisille puhuminen tuntuu vaikealta esimerkiksi siksi, etten halua kuormittaa muita, olen hakenut apua ihan järjestetyistä foorumeista.

Aloitin työterveyshuollosta, josta psykologin aika olisi löytynyt vasta viikkojen päästä. Tarvitsin silloin apua heti, joten hain netistä psykoterapeutteja. Päädyin Väestöliiton terapeutin pakeille. Samaan aikaan huomasin Väestöliiton chatin, jossa anonyymisti oli mahdollista keskustella ammattiauttajan kanssa. Se tuntui olevan muuten ihan hyvä, mutta chat toimintana ei oikein toimi. Vuorovaikutus on tönkköä, eikä tunnissa ehditä oikein käsittelemään asioita, kun tekniseen kirjoittamiseen menee aikaa. Myöskään siinä tilassa ei jaksaisi millään murehtia teknisiä ongelmia, joita tuntui olevan jatkuvasti.

Soitin Miessakit ry:n asiantuntijalle, joka oli jo parempi keino asioiden purkamiseen. Kyseinen auttaja oli aktiivinen ja hänen kanssaan juttelin yhteensä kolme eri kertaa. Se kyllä auttoi siinä ihan alkuvaiheessa. Auttaja oli itse aktiivinen ja soitti minulle sovittuun aikaan. Toki oli selvää, että tuo toimintatapa oli tarkoitettu vain ihan alkuvaiheen hoitamiseen, joten se päättyi noiden kolmen kerran jälkeen.

Psykiatrin käynnin jälkeen löysin psykoterapeutin, jonka kanssa aloitimme pitkäksi suunnitellun kuntoutusterapian. Olemme päässeet asiassa jo alkuun ja tuo vaikuttaa hyvältä. Olen vieläkin vähän odottavalla kannalla siitä, mitä tuleman pitää ja miten terapia vaikuttaa jatkossa.

Miessakit ry:n puhelinasiantuntija suositteli etsimään vähän tietoa eroryhmistä, joihin osallistumista hän piti aiheellisena. Etsin ja löysinkin, joten maaliskuun loppupuolella ryhmän toiminta alkoi. Tätä kirjoittaessani ensimmäinen etätapaaminen ryhmän kanssa on jo pidetty. En tuon yhden tapaamisen perusteella osaa vielä arvioida, kuinka paljon hyötyä ryhmästä minulle on, mutta tuota toimintaa on kyllä suositeltu paljon.

Kuuntelin ensimmäisellä kerralla muiden ryhmän osallistujien tarinoita. Osallistujien taustat ovat melko toisistaan poikkeavia, eikä muilla harmikseni ollut tällaista puolison uskottomuutta takanaan, mikä on vähän harmi, sillä juuri se olisi minulle tärkeää. Mutta muiden kuunteleminen ja myötäeläminen on enemmän helpottavaa kuin kuormittavaa. En ehkä tunne itseäni niin yksinäiseksi tämän asian kanssa, kun voin jakaa muiden kokemuksia. Täytyy kyllä sanoa, että muiden kokemat murheet tuntuvat vähän pienehköiltä, kun vertaan niitä omiini. Joillakin eron taustalla tuntuu olevan vain kyllästyminen tai puutuminen, minulla taas täysi sota ja kaaos. Mutta olen toki ymmärtänyt, ettei vertailu ole järkevää. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, eikä vertaaminen toisen kokemuksiin tunnu relevantilta.

Ammattilaisten kanssa puhuminen on kyllä mielestäni hyödyksi. Osaava ammattilainen ei keskity niinkään voivottelemaan tilannetta, vaan ohjaa ajattelua kohti toipumista. Heillä on kokemusta vastaavasta ja osaavat siksi peilata tilannetta paremmin. Anonymiteetti, vaikka ihan nimellä monessa foorumissa toimitaankin, on aivan paikallaan. Sitä kautta ainakin toisella on hieman etäisyyttä tapahtumiin, eivätkä emootiot ohjaa toimintaa niin vahvasti.

Puhuminen tällaisesta asiasta on vaikeaa, mutta hirveän tärkeää. Ammattilaisten käyttäminen apuna on hyödyllistä ja sitä täytyy suositella.