Epärehellisyys satuttaa

Vaimoni on ollut koko elämänsä ylpeä siitä, että hän on niin rehellinen. Hän on sanonut usein, ettei hän edes osaa valehdella, saati että sitten haluaisi valehdella. Hän on pitänyt rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä parhaina ominaisuuksinaan aina. Nyt kuitenkin hän oli valmis valehtelemaan minulle, lapsilleen, äidilleen, sukulaisilleen ja kavereilleen koko loppuelämänsä. Hän valehtelee jatkuvasti, aivan pienistäkin asioista, vaikka hänen ei edes tarvitsisi. Valehtelusta on tullut hänelle jotenkin luontaisen oloista eikä se tunnu aiheuttavan hänelle tunnontuskia. En ymmärrä, miten tuollainen peruspiirre ihmisessä voi muuttua.

Suoran valehtelun lisäksi vaimoni peittelee monia asioita. Pidän sitäkin epärehellisyytenä ja myös vallankäytön välineenä.

Vaimoni on kertonut, että hänen työhönsä kuuluu jonkun verran työmatkoja. Uskoin häntä siinä, koska minulla ei ollut syytä epäillä asiaa. Kuitenkin kun on käynyt ilmi, että työmatkoilla on harrastettu muutakin kuin työn tekemistä ja jotkut työmatkat ovat olleet puhtaita valheita, en ole ollenkaan varma, onko hänen työhönsä kuulunut koskaan työmatkoja. Vaimoni lähti ystävänsä syntymäpäiväjuhliin taannoin ja huomasin sen illan aikana ajattelevani, että ”periaatteessa on ihan mahdollista, että hän on oikeasti synttäreillä”. Luottamus on siis horjunut pahasti, eikä vaimoni tämän hetken käytös auta asiaa yhtään.

Vaimoni on siinä oikeassa, että hän ei ole vielä kovin harjaantunut valehtelija. Hänen käytöksessään on aivan selviä tiettyjä piirteitä, kun hän valehtelee. Olen varma, että ne näkyisivät kaikille, mutta varsinkin minulle, yli kahdenkymmenen vuoden ajan seuraamisen jälkeen, nuo valehtelun vinkit ovat todella näkyviä. Kysyin häneltä, onko hänen nettisuhteensa luonteeltaan romanttinen tai seksuaalinen. Hänen reaktionsa oli aivan täydellisen selvä! Hän kiisti moiset, pöyristyttävät väitteet ja tapojensa mukaan alkoi välittömästi syyllistämään minua. Hyökkäys on kuulemma paras puolustus ja sitä taktiikkaa vaimoni minua kohtaan käyttää.

Minua loukkaa tietysti se, että vaimoni valehtelee minulle. Mutta yhtä paljon loukkaa se, että hän pitää minua idioottina. Vaimollani on vähintään useita kuukausia jatkunut suhde ja hän väittää, että on tavannut tuon miehen kahdesti sinä aikana. Minun on vaikea kuvitella, miten hän järkeilee, että uskoisin tuon. Enkä ymmärrä, miksi hän valehtelee tuosta lukumäärästä, sillä hän on jo kärähtänyt suhteestaan, eikä panoreissujen lukumäärä enää tässä vaiheessa ole niin kovin ratkaiseva.

Esitin vaimolleni syksyllä hänen kiinnijäämisensä jälkeen vaatimuksen olla minulle rehellinen. Hänen vastauksensa oli pökerryttävä, sillä hän sanoi, että ”voin sitoutua siihen, että yritän olla rehellinen”. Mitä ihmettä? Joko puhut totta tai et. Ei sen pitäisi olla sen vaikeampaa.

Olen melko varma, että jos vaimoni olisi ollut minulle kärähtämisestään saakka rehellinen ja puhunut totta, pääsisimme tästä kriisistä yli. Minun toipumistani se ainakin helpottaisi valtavasti. Minun on hyvin vaikea ajatella, miten rakennan uuden parisuhteen hänen kanssaan, kun en tiedä, mikä hänestä on totta ja mikä valetta.

Olimme kesällä 2019 perheen yhteisellä lomalla Espanjassa. Loma oli minusta kertakaikkiaan upea! Lapset pitivät kovasti paikasta ja yhteisestä ajasta ja minä olin kertakaikkisen onnellinen ja aivan suunnattoman rakastunut vaimooni. Vaimoni vaikutti myös hyvin rakastuneelta minuun ja pidin tuota matkaa eräänlaisena oman onnellisuuteni kruununjalokivenä. Kun kävi ilmi, että tuolloin samaan aikaan vaimollani oli suhde, koko kokemus menetti merkityksensä. Olin onnellinen, mutta se kaikki oli vain valetta. Se kirvelee hirveästi!