Nettisuhde

Vaimoni siis ryhtyi etsimään itselleen kirjeenvaihtokaveria ulkomailta oppiakseen paremmin englantia. Minulla ei ole käsitystä siitä, kuinka monen henkilön kanssa hän on kirjoitellut, eikä se minulle kuulukaan. Kirjoittelu kuitenkin vei vaimoni mennessään hyvin täysipainoisesti ja huomasin, että kirjoittelusta ei tullut loppua. Valitin asiasta vaimolleni ja hän puolusteli, että vieraan kielen kirjoittaminen vie väkisin häneltä aikaa, ”ja onhan tässä kaikenmaailman Wilma-viestejäkin, joihin pitää vastailla”. Vaimoni vietti siis aikaansa laitteiden ääressä valtavasti, käytännössä kaiken valveillaoloaikansa. Hän käytti samaan aikaan sekä iPadia että puhelinta, saattoi viipyä vessassa tunninkin niiden kanssa. Muutaman kerran menin kylpyhuoneeseen ja huomasin hänen kirjoittavan laitteillaan sielläkin. Vaimoni vaikutti hyvin ärtyneeltä, kun ei pystynyt kirjoittamaan rauhassa ja minun olemiseni samassa huoneessa tuntui häntä raivostuttavan usein. Hän varjeli laitteitaan kuin leijonaemo. Hän piti tarkasti huolta, etten näyttöjä nähnyt. Huomasin, että kun kävelin hänen läheltään ohi, hän nopeasti kääntyi niin, ettei näyttö ollut minun nähtävissäni.

Vaimoni viettää tälläkin hetkellä laitteillaan valtavasti aikaa. Huomaan, milloin hän kirjoittaa kirjettä ja milloin pelaa joitakin aivottomia nettipelejä. Kirjoittaessa hän on huomattavasti keskittyneempi tekemiseensä, hänen ilmeensä vaihtelevat ja hän on selvästi varjelevampi laitteidensa suhteen. Hän kyllä yrittää olla kirjoittamatta, kun minä olen paikalla, siitä täytyy antaa hänelle positiivinen huomio. Se osoittaa ainakin sen, että hän saattaa yrittää olla minua kohtaan jotenkin huomaavainen. Toisaalta se voi johtua myös siitä, että hän tietää tekevänsä minua kohtaan väärin ja siksi välttelee sitä minun ollessani paikalla.

Minua ei häiritse se, että vaimollani on sosiaalisia suhteita tai kirjekavereita. Se kuuluu minusta aivan normaaliin elämään ja on jopa suositeltavaa. Mutta se häiritsee, että kun elämämme suurimman kriisin keskellä yritän keskustella hänen kanssaan, hän mieluummin kirjoittelee jollekin toiselle. Tai kun kirjoitan hänelle sydänverelläni kirjeen, jonka avulla yritän parantaa yhteistä elämäämme, hän sanoo, ettei ole kiireiltään ehtinyt vastata kirjeeseeni, mutta samana iltana voi kirjoitella toisen kanssa viisi tuntia.

Olen vakuuttunut, että hänen kirjeenvaihtosuhteensa on aivan oikea nettisuhde. Pidetäänkö sitä pettämisenä? Ymmärrän, että se on tapaus- ja yksilökohtaista, mutta tässä meidän tilanteessamme minä katson sen jonkinlaiseksi pettämiseksi. Vaikeaksi asian minulle tekee se, että vaimoni jakaa yksityisasioitaan mieluummin jonkun toisen kanssa kuin minun. Tuossa ehkä ylitetään se pettämisen raja, joka minuun on rakentunut.

Tosiasia on, etten varmaksi tiedä, onko hänen nettisuhteensa toinen osapuoli ulkomailta vai ihan tuosta kulman takaa. En tiedä, kirjoittaako hän oikeasti englanniksi vai pärjätäänkö kotimaisella kielellä. Vaimoni on kertonut minulle tästä ihmeellisestä miehestä, jonka kanssa hän kirjoittelee. Aivan pintapuolisesti, tietysti ja vain sellaisia asioita, jotka hän katsoo sopiviksi. Periaatteessa osa siitä voi olla tottakin. Mutta yhtälailla henkilö voi todellisuudessa olla Matti, jonka kanssa on muutakin yhteistä kuin vain kirjoittelu.

Toisaalta sitten yritän ohjelmoida itseni ajattelemaan, että eihän nettisuhteen ylläpitäminen paljoa eroa vaikkapa siitä, että joku kuluttaa pornoa puolisonsa selän takana. Tai vaikka lukee The 50 Shades of Grey’tä. Samalla tavalla noissa ylläpidetään illuusiota ja nettisuhdehan voi olla sitäkin. No, tässä nettisuhteessa on suhde toiseen, elävään ihmiseen, eli hieman eri asiasta on kyse. Olipa kyse sitten nettisuhteesta, pornosta tai jostain muusta, pääasiaksi nousee se, syrjäyttääkö tuo toiminta sen toisen ihmisen elämästä. Meille on nyt käynyt niin ja se kieltämättä haittaa. Aika useana iltana huomaan jääväni toiseksi nettisuhteelle ja kyllä se itsetuntoon vaikuttaa.

Olen pohtinut, pitäisikö minun tai voisinko minä kieltää vaimoltani chattailun nettisuhteensa kanssa sillä perusteella, että se haittaa minua. Ensinnäkään en pidä asiallisena sitä, että toinen alkaa kieltämään oikeastaan mitään toiselta. Jos siinä on jotain väärää, se pitäisi itse toimijan tajuta. Ja toisaalta, jos kiellän nettisuhteen, hän jatkaa sitä salassa. Joten en löydä siitä suurempaa hyötyä.