”Tajusin, mikä on tärkeintä”
Pelkäsin joulun aikaa. Ymmärsin, että koska lapsille joulu on vuoden odotetuin juhla, niin meidän on pystyttävä tarjoamaan heille kunnollinen perhejoulu. Tunteeni vaimoani kohtaan olivat todella sekavat, kaipuun, vihan, katkeruuden ja hämmenyksen kummallinen sekoitus, johon en millään meinannut saada rakennetta. Ja nyt piti käyttäytyä kunnolla ja näytellä irvokasta näytelmää, jossa kaikki on hyvin.
Joulu meni kuitenkin yllättävän hyvin. Vaimoni käytös minua kohtaan muuttui jotenkin. Hän alkoi tulla lähemmäs fyysisesti ja puhui minulle ajoittain jopa ihmismäisesti. Pian joulun jälkeen hän sanoi: ”rakastan sinua”. Se oli hieman yllättävää, enkä osannut vastata siihen. Minä, joka olen aina helposti sanonut toiselle rakastavani, en pystynyt vastaamaan siihen mitään. Hyvältähän se tuntui. Ehkä enimmäkseen siksi, että se oli jotenkin inhimillinen teko minua kohtaan ja sitä olin kaivannut paljon.
Vaimoni vähensi minulle näkyvää nettisuhteensa hoitamista ja katsoimme yhdessä jopa Netflixistä jotain. Jossain vaiheessa tuntui, että tästä voisi sitten kuitenkin tulla vielä jotain. Kuitenkin ongelma ei ole hävinnyt mihinkään. Emme käsittele tapahtunutta mitenkään, eikä keskusteluyhteys välillämme ole sellainen, joka johtaisi johonkin. Kysyin vaimoltani, miksi hänen käytöksensä minua kohtaan muuttui niin radikaalisti. Hän vastasi, että ”tajusin, mikä on tärkeintä”. Paskapuhetta, sanoisin! Tyhjä, kliseinen lausahdus, jolla hän pääsee velvollisuudestaan keskustella oikeasti tärkeästä kanssani. Hänen olisi pitänyt kyllä jo aikoja sitten tajuta, mikä on tärkeintä tai edes se, ettei tämä meidän parisuhteemme tai perheemme ole hänelle tärkeintä. Minulle selittäisi paljon, jos hän vaikka kertoisi minulle, mikä sai hänet tuota tärkeyttä ajattelemaan, mutta siihen hän ei pysty.
Toinen kysymys on se, että missä vaiheessa ja minkä takia minun tai meidän yhteisemme tärkeys muuttui niin, että vaimoni päätyi sivusuhteeseen. Joku syy siihen täytyy olla, vaikka vaimoni väittää, että näin vain kävi. Jos puhutaan niin olennaisesta asiasta, kun nyt puhutaan, ei tärkeyden merkitys voi olla niin vähäinen, että se muuttuu ihan vain, kun muuttuu.
Vaimoni lähentyminen on minulle aika vaikea käsitellä. Pohdin koko ajan, mikä on hänen motiivinsa ja epäilen sen olevan jotain muuta, mitä hän tuo esille. En luota siihen, mitä hän sanoo tai edes siihen, miten hän käyttäytyy.
Minä tajusin jo kauan sitten, mikä on minulle tärkeintä. Luulin, että vaimonikin olisi sen tajunnut. Tai ehkä hän tajusi, mutta hävitti sen punaisen langan johonkin. En osaa sanoa ja pelkään, että asia jää ikuisiksi ajoiksi minun kannettavaksi taakakseni. Se on aika raskas taakka.