Rv 6 tunnelmia

Kiireen vilkkaan vielä kirjoitetaan, koska tiistai lähestyy ja silloin on varhaisultra ja selviää tämän hetken tilanne. Sen verran pessimistinen olo on tämän päivän ollut, että tätä tilannetta ei ole ollenkaan. On varmasti kesken tai muuten vain jotain vialla.

Lähestyy viime keskenmenon maaginen raja, eli 6+4 päivä jolloin vauva oli mennyt kesken. Sain tästä tietää vasta yli viikon päälle tuosta ajasta ja jouduin yhteensä 3+2 päivää kantamaan mukana kuollutta. Tämä on pienen arven jättänyt sydämeen ja se on tuonut tämän sairaalloisen epävarmuuden.

Arvelin maanantain labrakäynnin jäljiltä, että sen tuoma tulos, vaikka hyvä tulos olikin toisi rauhaa viikoksi. Varhaisultraa ei myöskään kannata aikaistaa, koska kauheinta olisikin ettei syke näkyisi ja oltaisiin ”reippaasti yli” sen ajan, että pitäisi kuulua.

Aamulla heräsin ahdistukseen, että en ole raskaana. Oura piruvie näytti ettei keskiarvo lämpötilani ole plussalla, mitä se on ollut kokoajan ja yleisesti raskaudessa pitäisi olla. Puoliso tuota sen verran tutki, että Ouran syklit ovat sen verran mystiset, ettei tuosta yhdestä arvosta kannata ihan hirveään ahdistukseen joutua. Heheh, helppo tämäkin on kirjoittaa, mutta pää vetää hormonihöyryissä ihan toiseen suuntaan.

Onneksi sentäs viikonlopun toivottavasti mietin muita asioita, nimittäin olen kisaamassa kahdessa eri kisassa lauantaina ja sunnuntaina. Näinä aikoina toivon, että en ajattele tätä vaan keskityn kisasuoritukseen.