Raskauduin uudestaan keskenmenon jälkeen heti seuraavasta mahdollisesta onnistuneesta kierrosta. Väliin jäi kaksi kiertoa, mutta ne näki jo Ourankin avulla ettei niissä tapahtunut ovulaatiota vaan kroppa vielä selviytyi keskenmenosta.

Vaikka ehkäisyn pois jättämisen jälkeen on tieto, mitä tapahtuu jos harrastaa suojaamatonta seksiä ovulaation aikaan. On se vaan silti, niin outoa ja ihmeellistä mitä tapahtuu.

Tämä kerta on elämäni toinen kerta olla raskaana ja tämä on ollut alusta asti stressaavaa ja jännittävää. Mietin vain, miten maailmaan on syntynyt edes niin paljon lapsia, kun tämä tuntuu niin stressaavalta touhulta heti alusta alkaen.

Ensiksi jännitetään, että tuleeko ovulaatio. Sitten kun ovulaatio on saatu ovulaatiotikulle aloitetaan odottelu. Dpo1 päivästä alkaen aloitetaan oireiden tunnustelu, olisiko tämä raskautta vai kuukautisia.

Viimeistään dpo5 ollaan varmoja, ettei tämä ollut raskauskerta ja menetetään jo peli. Juuri kun kuukautiset pitäisi alkaa, noin dpo10 tietämissä tehdään testi ja tihrustellaan tikkua erilaisessa valaistuksessa, onko siinä kenties haamua? Kappas haamu on, eli vielä isompi paniikki päälle.

Dpo11 – 15 tehdään noin kymmenen erilaista testiä ja jokaisessa on viiva. Silti ei vain voida rentoutua vaan ahdistus senkun jatkuu, koska edellinen keskenmeno painaa mielessä.

Dpo12 jälkeen aletaan viimeistään seurailemaan oireita, onko niitä raskausoireita. Käytän oman olon ja kropan seuraamiseen Oura sormusta ja se kyllä on kertonut jo lämpötilan muutoksessa kropasta dpo2 alkaen, että jotain tapahtuu. Leposyke on myös lähtenyt nousemaan, joten sekin puoltaa että jotain tapahtuu.

Siihen ei silti uskalla luottaa, voihan se hävitä saman lailla mitä alkoikin.

Dpo20 soitin neuvolaan ja kerroin ahdistuksesta mikä ei tunnu muuttuvan mitenkään iloksi. Vain ahdistusta ja painetta, että tämä kuitenkin menee kesken. Pyysin, että saisin lähetteen verikokeeseen joka varmistaisi raskauden ja kertoisi hCG arvon jonka avulla voisi googlen avulla päätellä onko raskaus oikealla viikolla ja onko arvo ylipäätänsä lähtenyt nousemaan.

Dpo22 (arviona 5-0 ovulaatiosta laskettuna) pääsin labraan ja sain tulokseksi 5590.5 IU/l, joka puoltaa viikkoja ja on arvoltaan ihan kelvollinen. Haitari arvolle kun on ihan huima, ettei sen pohjalle voi tehdä mitään varmaa päätöstä.

Jospa tämä helpottaisi oloa?

No ei, ei helpota. Silti vain jatkuu ahdistuminen ja odotus, että milloin kuukautiset alkavat ja joku poksauttaa minut tästä orastavasta kuplasta pois.

Tähän mennessä raskauden oireita on kyllä tullut jo näkyviin, mutta toki ne ovat myös erilaisempia mitä edellisessä raskaudessa heinäkuussa. Joten en sitten osaa yhtään olla luottavainen, että onko tämä tilanne hyvä vai huono. Viimeksi meni kesken ja oli erilaiset oireet, eli ehkä nämä oireet ovat hyvät?

Tällä hetkellä oireina on jäätävän isot rinnat ja aika ajoin särkyä niissä. Väsymys, oikeastaan koko päivä menee zombina. Aamulla hetken aikaa, ennen lounaaseen pystyy jotenkin toimimaan töissä, mutta suurin osa ajasta menee tuijottaessa eteenpäin. Lounaan jälkeen taas tulee tarve päikkäreille, minkä tarve on viimeisen viiden päivän aikana noussut. Jos päikkäreille ei pääse on koko ilta yhtä zombimaista tuijotusta.

Hengen ahdistus. Onneksi maskipakko on vähentynyt, sen kanssa ei voi puhua kunnolla tai ainakaan samaan aikaan liikkua.

Turvotus, se on jäätävää vatsassa ja ummetus on myös osana elämää.

Ärtyneisyys, välillä menee ajatus nollasta sataan ihan kerrasta. Sentäs en ole vielä pillahtanut itkuun fetasalaatin hienoudesta, mitä viimeksi tapahtui.

Tuoksut, jotkut tuoksuvat todella voimakkaalle ja hyvälle. Jotkut pahalle. Oma hiki on alkanut tuoksumaan voimakkaalle ja se tuo välillä outoja tuntemuksia.

Dpo26 aamun mietin että mitä voisin tehdä, että saisin rentouduttua ensiviikon ultraan asti. No mitäpä se olisi, eikun autolla kurvaus mehiläisen labraan ja ottamaan uusiksi hCG arvo. Noin 100:nen Oma mehiläinen -applikaation avauksen jälkeen tulokseksi tuli 17 100 IU/l. Odotin suurempaa lukua ja sainkin aikamoisen hermoromahduksen hetkellisesti.

Hetken googlailua ja todellisuus olikin hyvä. Arvon kertautuminen hidastuu 1200 IU/l:n jälkeen, joten tulos on oikein kelpo. Tätä myös puolsi jokin jenkkisivusto taulukoineen.

Ehkä nyt voin hengähtää hetkeksi?