Rv 5+0 – 5+5
Viimeiset päivät ovat tasanneet oireiden määrää, mutta jossain määrin olen luottavainen että kaikki on vieläkin OK. En asialle voi tehdä yhtään mitään, joten ei ole vaihtoehtoa kun vain odottaa.
Sosiaalinen media ja foorumit ovat tuoneet paineet, että omassa odotuksessa on jotain vialla kun en tunne niitä kaikkia oireita mitä voi olla olemassa alkuraskaudessa. Samalla kyllä sanotaan, ettei kaikilla ole kaikkea ja jotkut ovat oireettomiakin. Silti, tuntuu niin väärältä jos en tunne niitä kaikkea kokoajan alati. Vain se tuntuu olevan oikea tapa tietää, että kaikki on ok.
Tämän viikon teemana on ollut väsymys.
Voi luoja, en ymmärtänytkään miten se voi olla tällaista. Päivässä ei ole montaa orastavaa hetkeä, että voisin sanoa olevani pirteä. Koko päivä on yhtä rytmittämistä töiden, teen juonnin ja päikkäritoiveen kanssa.
Aamulla herään, hetken tuntuu pirteältä ja saan yleensä aamusta katsottua mailit ja muut tärkeät läpi. Töissä noin 10 pintaan alkaa jo olemaan veto pois ja toivon saavani jotain piristettä. Piristettä kun ei voi olla kofeiinin muodossa loputtomasti, olen ostanut kofeiinitonta Earl Grey teetä pahimpaan tarpeeseen.
11 jälkeen voin alkaa jo katsomaan kelloa, milloin voi lähteä lounaalle. Ehkäpä selailla lounaslistat läpi, jos joku niistä herättäisi tunteita.
11:30 pintaan tai vähän päälle jos jaksan pinnistellä, voi lähteä lounaalle ja se vähän katkaisee tätä väsymystä. Joudun kuitenkin skarppaamaan kun pitää ajaa autolla.
13-14 pintaan alkaa taas väsymys ja haukottelu. Tämän hetken sotasuunnitelma on, että pinnistelen noin 1430-15 asti ja menen sitten tauolle ja yritän nukahtaa nopeasti hetkeksi.
Jos nukahdan nopeasti herään pirteänä ja sitten vedän päälle päivän toisen kofeiinisen teen ja toivon jaksavani iltaan asti.
Jos päikkärit & tee ei tuo toivottua tulosta, menee koko ilta zombina ja illalla ei tehdä suuremmin mitään aivotoimintaa vaativaa vaan yritetään selvitä päivällisen teosta ja odotetaan että kello olisi edes 20:30 ennen sänkyyn siirtymistä ja iPadilta sarjan tuijottamista.
22 pintaan viimeistään siirryn äänikirjaan ja nukahdan yleensä ennen uniajastimen loppua ja aamulla ensimmäisenä kelaan kirjaa takaisin sen uniajastimen verran.
Muut oireet
Viimeiset pari päivää ovat tuoneet nälän tunteen. Vielä ei ole ollut suurempia pahoinvointeja, korkeintaan vaan närästystä ja hetkellistä tunnetta että joku voisi nousta ylös sieltä mistä oli tullutkin.
En ole syönyt normaalia erillisemmin. Aamiaisella 2 ruisleipää täytteillä ja teetä. Lounaalla jotain lounasruokaa (toki rajoitteet huomioiden) ja iltapäivällä elovena keksin / jogurtin. Illalla 19-20 pintaan päivällistä.
Nyt huomaan, että aamiaisella on jo perkeleen nälkä, eli energiaa tarvitsisi enemmän. Lounaalla eilen ei tapahtunut vatsassa / mielessä mitään muutosta kun olin syönyt annoksen muusia ja lohta. Onneksi lisäsantsi salaattipöydästä sai nälän tunteen pois ja toki tunteen että jotain nousee myös ylös.
Illallinen piti syödä jo 1830 pintaan, kun ei vain voinut odottaa pidemmälle. Tämän takia 21 pintaan huutelin puolisolle tuomaan pähkinöitä sänkyyn, nälkä kun oli jo.
Jospa tästä voisi vähän viisastuneena lisätä yhden ruokakerran päivään, niin pääsisin nälän tunteesta eroon.
Tuoksut. Voi tuoksut, ne ovat joissain asioissa aivan liian nenään työntäviä. Esimerkiksi röökin tuoksu on aivan järkyttävän ällöttävä tuoksu nyt. Ei se ennenkään mikään herkkutuoksu ollut, nyt vain vielä kauheampi.
Rinnat ovat myös muuttuneet tässä alkuraskauden aikana nyt kiinteämmäksi. Eivät enää tunnu sellaisilta ilmapalloilta, vaan ovat nyt ihan täyttä tavaraa. Isot ja painavat. Saavat kyllä huomion joka ilta, kun rasvailen raskausarpien takia ne öljyllä.
Neppailut alavatsassa ja viillot pitkin poikin kohtua ovat olleet viimeisen parin päivän uusi trendi. Aluksi panikoin ja laskeskelin tulevatko ne liikaa toispuoleisesti ja kenties tuntuvat selässä tai muualla. Tai kenties tuntuvatko supistuksilta, kuten menkoissa? Ei ei tunnu, vain nipistyksiä ja viiltoja noin keskellä kroppaa. Lienee siis hyvä homma.