Saako parisuhteellinen ihastua?

Kaikkihan sen tietää, että mitä pidemmälle parisuhde etenee, sen arkisempaa siitä tulee. Ja arjen myötä tulee myös ihastumiset ulkopuolisiin henkilöihin. Kun henkilökemiat kohtaa tai pahan päivän keskellä sen hymyn saakin joltain toiselta kuin omalta puolisolta, niin on aika luonnollista että siinä pientä ihastuksen kihelmöintiä syntyy.

Mietinkin tässä, että missä menee se raja? Mikä on liikaa? Siis jos jätetään kaikki pettämiset ja edes pettämisen harkinnat sivuun ja keskitytään ihan vaan siihen pääpilvissä ”onpa toi ihana” -olotilaan. Tai onko edes mitään rajaa, jos se ihastuminen on tosiaan vain ihastumista? Saako sitä ihastuksen kohdetta ajatella monena päivänä, että no olipa sekin silloin ihana…?