Onko diettaaminen järkevää?
Hyvä työtoverini on terveysintopiukeilija; hän crossfittaa, syö terveellisesti, kontrolloi syömistään ja miehensä dieettiä. Hän loukkaantui suuresti, kun ruokariippuvuutta käsittelevässä koulutuksessa kouluttaja oli dieettivastainen. Eilen ruokatunnilla hän suu vaahdossa selosti kuinka ylipainoisten on pakko pitää se syöminen keskiössä ja tarkkailla sitä ja olla dieetillä.
Päätin olla tilanteessa hiljaa, sillä mitä minulla, ylipainoisella, olisi tähän sanottavaa. Dieetti on minusta sana lyhyelle (tai pitkälle) ajanjaksolle, jolla on alku ja loppu. Kuitenkin, jos pysyviä tuloksia laihdutukseen haluaa ja terveyttään edistää olisi sen muutoksen oltava pysyvää ei dieettiluontoista.
Mietin vain, että miksi se on joillekin ihmisille niin vaikea ymmärtää, ettei dieetti monissa tapauksissa ole ylipainoiselle mikään vastaus siihen ylipainoon? Dieetti saattaa jopa pahentaa ylipaino-ongelmaa, sillä sen loputtua ihminen palaa vanhoihin tapoihin ja kilot palaa usein korkojen kera. Ja kun kilot palaavat korkojen kera, on se aina hyvin lannistava kokemus, joka voi syöstä ahmimishäiriöisen ja tunnesyöpön ihmisen pahaan syöksyyn kohti vielä järeämpiä vaa’an lukemia.
Ymmärrän sen, että jos elää itse hyvin terveellisesti ja kontrolloi jatkuvasti omaa syömistään, voi se kuulostaa todella ikävältä, että joku sanoo ettei ylipainoisten pitäisi kontrolloida syömistään vaan muuttaa elintapojaan.
Sen myönnän, että jotkut lihavat onnistuvat laihduttamaan ihmedieettien avulla jopa pysyvästi tai ainakin pitkäksi ajaksi. Mutta miksi se, ettei se toimi kaikille on niin väärin? Miksi siitä pitää vetää herne nenään, ettei kaikki ole samanlaisia? Uskon, että työkaverini miehelle dieetistä voi olla apua, mutta se ei tarkoita että kaikille ylipainoisille olisi. Mietin vaan, että oliko suuttumus työkaverini taholta siitä johtuvaa, että hän pelkää itsekin ettei dieetti tuo miehelleen muuta kuin hetkellisen helpotuksen.
En tiedä onko diettaaminen järkevää yleisellä tasolla. Itse uskon siihen, ettei se toimi kaikille, se ei toimi minulle. Uskokaa pois, olen kokeillut ja päätynyt masentuneena itseäni soimaten sohvalle syömään. Dieetin kääntöpuoli on ainakin minun elämässä ollut aina entistä pahemmat itsesyytökset: ”Kyllä muut onnistuu, mutta minä olen niin huono/laiska/tyhmä/ruma/läski, etten onnistu edes yksinkertaisen dieetin kanssa”.
Monen, mukaan lukien minun, tulisi tehdä ihan pysyviä muutoksia elämässään, jotta saavat tuloksia aikaan. Se voi tarkoittaa ikuista kieltäytymistä herkuista. Päivä kerrallaan asenne olisi ehkä paras ratkaisu monelle, ainakin itse yritän siihen panostaa: En voi muuttaa mennyttä, enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta voin vaikuttaa tähän päivään ja siihen mitä tänään kurkustani alas työnnän.