YH-viikonloppu

Puolisoni lähti perjantaina koulutukseen Helsinkiin ja minä jäin kotiin lasten kanssa. Nämä ovat meillä aika harvinaisia hetkiä, koska puolisomme kanssa hoidamme lapsia aika pitkälti yhdessä. Kun yksin yhtäkkiä vastaa kaikeasta kotona, huomaa aina sen, kuinka paljon puolisoni osallistuu kodin pyörittämiseen. Pyykit jää pesemttä, ruuan kanssa tulee aina kiire ja tulee todella pahoja riittämättömyyden hetkiä. Esimerkiksi silloin, kun lohduttaa päänsä lyönyttä lasta vessan lattialla, toinen lapsista tarvitsisi juuri sillä hetkellä piirustupaperia. Ja siirtymät paikasta toiseen! Ne on ehdottomasti kaikista raskaimpia ja sellaisia, joissa itsellä on täysi työ pitää omat hermot kurissa.

Onneksi ei ole talvi, joten ulos pääsemme kuitenkin suhteellisen vähäisellä pukemisella. On myös ihanaa, että lapset osaavat jo tuohuta puistossa itsenäisesti, jolloin voi itse hetken aikaa hengähtää puiston penkillä. Ja, kun ei ole toista vanhempaa paikalla, saa keksiä itse myös erilaisia tapoja hoitaa arkirutiineja. Ajan myötä meille on puolisoni kanssa muodostunut yhteinen kompromissi hoitaa päivittäisiä rutiineja, joten on välillä vapauttavaakin tehdä asiat omalla tavalla.

Kyllä tällaisina viikonloppuina, muistan miksi en jaksanut kotiäitiytttä kovin kauaa. Samalla kunnioitan myös suuresti kaikkia kotona lapsiaan hoitavia vanhempia ja puhumattakaan yhden vanhemman perheistä. Te ootte kaikki kyllä ihan superihmisiä!