On kotitöitä ja metakotitöitä…
Suhteemme alusta asti olemme mieheni kanssa jakaneet kotityöt puoliksi. Oikeastaan mieheni on aina ollut ahkerampi siivoaja sekä ruuanlaittaja. Minulta luonnistuu taas luontaisemmin tavaroiden järjestely ja projketiluonteiset jutut, kuten ikkunoiden pesu. Kotitöiden jakamisesta huolimatta riitaa on tullut ja tulee varmasti tulevaisuudessakin olemaan siitä, että jakaantuvatko kodin kaikki työt tasan. Kaksosten synnyttyä mieheni on ollut alusta asti mukana lastenhoidossa ja on monessakin suhteessa tasaveroinen vanhempi kanssani lastemme elämässä. Opiskelijoina meillä on ollut myös mahdollista jakaa kotivanhemmuutta todella joustavasti: lastemme ensimmäisenä elinvuotena olimme pääasiallisesti molemmat yhtaikaa kotona. Tämä tosin osittain johtui myös siitä, ettei meillä ole koskaan ollut kovin tiivistä turvaverkkoa ympärillämme. Kahdestaan on pitänyt aina pärjätä.
Luin hiljattain Ilmiön kautta todella mielenkiintoisen artikkelin kodin metatöistä ja niiden jakautumisesta heteroparisuhteissa. Jutun voi käydä lukemassa täältä ja Jenny Lehtinenkin on kirjoittanut samasta aiheesta jo vuonna 2015. Artikkelin mukaan tasa-arvo arjen kotitöissä ei ulotu metakotitöiden tasolle, vaan se on usein yksin naisten harteilla. Metakotitöillä tarkoitetaan näkymätöntä työtä, joka on pitkälti arjen suunnittelua, aikataulutusta sekä organisointia. Siis sitä työtä, mikä tekee arjesta ennakoitavaa ja sujuvaa. Meidän kotonamme esimerkiksi vaatehuolto on yksi suuri metakotityö, jota minä hoidan yksin, jos pyykinpesua ei lasketa mukaan. Mielessäni on jatkuva lista siitä, mitä vaatteita tarvitaan seuraavana vuodenaikana. Vaatelistan lisäksi mielessäni on liuta muita organisoitavia asioita ja ne tavallaan ovat koko ajan passiivisesti läsnä, vaikken niitä aktiivisesti ajattele. On sanomattakin selvää, että se uuvuttaa ja kuormittaa, vaikka ne ovatkin vain hoidettavia asioita.
Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että meillä kotityöt ja lastenhoito on molempien harteilla, mutta ehkä meidänkin olisi aika ottaa seuraava askel kohti tasa-arvoisempaa arkea ja lähteä purkamaan metakotityölistaa. Se ei olekaan välttämättä niin yksinkertaista kuin vaikka siivousvuorojen jakaminen. Se, että minulla ja muilla äideillä on yksin vastuu metakotitöistä, tarkoittaa samalla sitä, että meillä on myös valtaa. Valtaa esimerkiksi siitä millaisiin vaatteisiin lapsemme pukeutuvat, miten muistamme päiväkodin henkilökuntaa ja mitä joulukoritsteita kotiin laitetaan. Vallasta on vaikea luopua ja usein se johtaa ihan typeriin tilanteisiin, kuten siihen, että menen vaihtamaan lasten vaatteet juuri ennen kylään lähtemistä, koska mieheni oli laittanut mielestäni vääränlaiset ja väärän väriset vaatteet. Artikkelissa kiteytettiinkiin asia ihan timanttisesti:
”Yleistäen voidaan sanoa, että naisella näyttää olevan valtaa kotitöissä, mutta samalla hän uupuu oman valtansa alle.”
Todellinen kotitöiden tasa-arvo siis vaatii myös omasta vallasta luopumista ja se voi tehdä yllättävänkin kipeää, koska joutuu luopumaan osin myös kontrollista sen suhteen, miten asiat etenevät. Se tarkoittaa toisin tekemiselle tilan antamista ja ennnen kaikkea sen hyväksymistä. Toisaalta ei se uupumuskaan ole mikään kiva asia ja se vaikuttaa koko perheen ilmapiiriin. Haastava ja perheiden hyvinvoinnin kannalta todella tärkeä asia.
Miten teillä jaetaan kotityöt? Entä metakotityöt?