”No, kun mä en osaa…” – Miksi kaikelle uudelle on helpompi ekaksi sanoa ei?
Minua hiljattain pyydettiin mukaan erääseen aluillaan olevaan projektiin, jossa on mukana ihan huipputyyppejä ja projektin aihe on todella kiinnostava. Plus projektissa mukana olo ja siinä onnistuminen saattaa olla omien urahaaveitteni kanssa täydellinen match. Ekat viisitoista sekuntia olin aivan varma, että tää on aivan täydellinen prokkis niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisestikin. Mutta sen viidentoista sekunnin jälkeen alkoi suuri epävarmuuden aalto hyökymään ylitseni. Epävarmuus minussa puhui mm. näin:
”En mä osaa. Varmaan pyytävät säälistä mukaan.Mä en ole tarpeeksi kouluttautunut. Liian haastava juttu ja näyttäisin tosi osaamattomalla näiden huipputyyppien rinnalla”
Varmaan ihan tyyppillisiä ajatuksia monelle, joilla vähäänkään on taipumusta epäillä omaa osaamistaan. Ja todellakin kärsin huijarisyndroomasta. Muutaman yön nukuttuani asian yli aloin kyseenalaistamaan omaa epävarmuuttani ja minua suorastaan alkoi ärsyttää se, etten voi ottaa tätä annettua mahdollisuutta ihan vain mahdollisuutena, vaan sen sijaan aloin säälimään itseäni ja miettimään kaikista pahimpia skenaarioita. Aloin vähitellen kallistua sen puoleen, että tähän projektiin tulee tarttua, vaikka se pelottaa ihan hemmetisti. Ja voi olla, ettei koko projektista tule mitään, joten spekulaationi ja ahdistukseni olisi ihan hukkaan heitettyä energiaa.
Seuraavan potkun takapuoleen antoi Start Living Your Best Life -blogin postaus oman identiteetin horjuttamisesta ja unelmien toteuttamisesta juuri nyt. Teksti kaikkinensa inspiroi minua menemään kohti sitä, mitä oikeasti haluaa, vaikka se horjuttaisi käsitystäni itsestäni ja en välttämättä siinä onnistuisi heti ensimmäisellä yrittämällä. Toki elämä ollessa melko ruuhkaista tällä hetkellä: on tarkoin harkittava ne asiat, joille antaa aikaa ja omaa panostansa. Mutta olen kuitenkin varma, ettei toiste tällaista mahdollisuuttaa tule vastaan ainakaan tässä vaihessa opintoja.
Nyt vaan kerään rohkeutta ilmoittaa, että sanon projektille kyllä, vaikka en yhtään tiedä mihin se tulee minua viemään. Mut aavistan, että jotain hyvää tästä seuraa kuitenkin.