Elämää isolla E:llä

27_9.png

Tiistaina, kun pyöräilin hiki hatussa pyöräkärryn kanssa töistä luennolle, hiipi mieleen ajatus ruuhkavuosien mielekkyydestä. Inhosin aluksi koko ruuhkavuosi käsitettä, mutta sitähän oma elämä juuri nyt on, ruuhkaista. Toisaalta osa ruuhkastani on ihan itse aiheutettua. Olisin voinut ensinnäkin vain opiskella tämän lukuvuoden ja töissäkin jättää ne muutamat ekstratunnit ottamatta. Samaan aikaan on toisaalta mahtavaa saada elää juuri nyt näin täyttä elämää.

 

En usko, että pääsisin missään muussa elämänvaiheessa olemaan samanaikaisesti media-alan opiskelija, resurssiopettaja, äiti ja puoliso. Elämä on nyt sellaista täysillä elämistä. Ja kaikista elämän osa-alueista saa ihan hirvittävästi irti, kun tekee vähän kaikkea. Luennoilla on aivan erilaista istua, kun ei tarvitse itse olla luokan edessä ja representaatioanalyyseihin tarttuu aivan toisella innolla, kun on ensiksi aamupäivän yrittänyt opettaa äidinkieltä vastahakoiselle luokalle. Ja töissä taas saa nauttia työyhteisöön kuulumisesta ja aiemmin hankitun ammattitaidon hyödyntämisestä. Kotona puolestaan on ihanaa heittäytyä lasteni juttuihin mukaan, vaikka aina ei pitkän päivän jälkeen jaksa innostua viidettä kertaa lukemaan samaa Onni-kirjaa.

 

Olen toki välillä väsynyt eikä kaikesta aina pysty nauttimaan. Välillä harmittaa, etten ehdi esimerkiksi tätä blogia päivittämään useammin tai etten pysty urheilemaan enää niin usein kuin haluaisin. Mutta jos edes hetkittäin tulee onnellinen fiilis siitä, että saan tehdä näin paljon asioita, niin ei se elämä kovin huonoakaan ole. Ehkä ruuhkavuosien taika onkin siinä täyden elämän ihanuuden löytämisessä, vaikka välillä ei jaksaisi muuta kuin nysvätä sohvalla villasukkaa kutoen. Ja sitä villasukankin kutomista tarvitaan, jotta jaksaa taas seuraavana päivänä tehdä kaikkea mitä omaan elämään juuri nyt kuuluu.

 

Ehkä se siis vain on hyväksyttävä, että nyt on ruuhkavuodet ja elämää eletään isolla E:llä. Sen sijaan, että haikailisin aikaan, jolloin tarvitsi vain käydä opiskelemassa tai tähyilisin tulevaisuuteen omaa eläkeikää odottaen.

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Työ