Hikiset lakanat, läheiset, käsipohjaa uiminen, ilmastoahdistusta – Näistä koostui meidän etelän reissu
Tulimme kotiin viime sunnuntaina. Mieli oli yllättävän levännyt, vaikka emme montaa hetkeä ehtineet vaan hengailla esimerkiksi mökillä vanhempieni kanssa. Kävimme kylässä sukulaisilla ja ystävillämme, söimme monta kertaa ulkona, opiskelin viitenä päivänä aamusta iltaan, kävimme Kiasmassa ja katsoimme Vääksyn kanavalla lipuvia veneitä sekä ihmeteltiin kanavan nousevaa siltaa. Vietimme siis aivan oikeaa perhelomaa samoissa maisemissa, johon omat lapsuuden kesäni vahvasti paikantuvat. Minua erityisesti ilahdutti se, että lapset oppivat uimaan käsipohjaa vanhempieni mökillä ja muutenkin saivat viettää paljon aikaa isovanhempiensa kanssa. Ravintolassa syöminenkin sujui yliodotusten ja muna-allergisen keliaakikkolapsen kanssa ruokailut ulkona onnistuivat yllättävän hyvin kunhan osasi valmistautua. Tein myös kasan hyviä kirppislöytöjä, joista teen oman postauksen myöhemmin tällä viikolla. Minulla on usein etelässä hyvä kirppiskarma ja niin oli nytkin!
Kameran muistikorttia tyhjynnellessä huomasin kuvanneeni lähinnä kukkia ja sellaisia fiiliskuvia, jossa ei ole ihmisiä. Olen huono ottamaan kuvia silloin, kun on paikalla muita ihmisiä tai ylipäätänsä ihmisten kuvaaminen on vaikeaa. Toisaalta oli iltaisin ihanaa ottaa oma hetki ja lähteä kuvaamaan tuttujen maisemien yksityiskohtia. Kuvista ei ehkä välity se, kuinka monipuolista kotimaan matkailu voi olla pienelläkin otoksella. Mekin kävimme monessa eri kohteessa ja aina välillä unohtui, että olemme Suomessa. Tai ehkä ne tutut paikat muuttuvat vuosien pohjoisessa asumisen myötä eksoottisiksi…
Tämän kesän juttu on ollut tuo helle. Pidän ja en pidä siitä. Nyt on ollut ihan oikea kesä, jolloin ei ole tarvinnut grillata lapaset kädessä. Farkkutakki ja paksu collegemekko olivat aivan turhaan mukana. Samoin lapsille ei tarvittu kertaakaan pitkiä housuja. Mutta vähempikin lämpö olisi lopulta riittänyt. Erityisesti jäi mieleen yksi yö, jolloin pyyhin puolen tunnin välein hikeä pussilakanaani. Ja samalla olen kokenut pientä ahdistusta tästä helleaallosta, sillä pelkään, että ilmastonmuutos muutta Suomenkin kesät näin paahteisiksi pysyvästi. Enkä ole toisaalta ole ainut, joka tätä on pohtinut. Omassa somefeedissäni moni on kuvaillut, kuinka on vaikea nauttia tästä helleaallosta, koska se osaltansa kertoo ilmastonmuutoksen etenemisestä. Ehken lapsettomana olisi näin ahdistunut, mutta mietin jatkuvasti miten omassa lapsuudessa olleet turvalliset asiat muuttuvatkin välteltäviksi asioiksi niiden vaarallisuuden tai haitallisuuden takia. Kuinka paljon lasteni elinaikana joudumme luopumaan arkipäiväisinä pitämistämme asioista…
Säännölisestä ilmastoahdistuksesta huolimatta, olo on kuitenkin itse reissusta onnellinnen. Kesäreissumme toi halutun tauon arjesta ja lasten kanssa oleminen reissussa oli useimmiten helppoa sekä hauskaa. Huomenna lapset menevät päiväkotiin. Oon siitäkin iloinen, koska pääsen takaisin täysi päiväisesti opintojeni pariin. Ja syksylle on tulossa eräs toinenkin iso muutos, josta kerron myöhemmin, kun asiasta on mustaa valkoisella. Ilolla siis tervehdin tulevaa syksyä, sen haasteita ja sitä, että villapaitakausi aon kohta aivan nurkan takana.