Miksi ihan kivasta asunnosta on vaikea muuttaa pois?
Kun muutimme takaisin Oulusta Rovaniemelle muutimme nykyiseen kotiimme. Tämän piti olla väliaikainen asunto, josta muuttasimme lähemmäksi yliopistoa isompaan asuntoon. Sinänsä asunnossa ei ollut eikä ole edelleenkään mitään vikaa: sijainti on hyvä (kaksi leikkipuistoa kävelymatkan päässä), pohjaratkaisu on ihan jees ja samassa rapussa asuu mukavia ihmisiä. Se mistä emme ole oppineet tykkäämään kahden vuoden aikana on laattoja imitoiva muovipinnoite kylppärissä (sitä on siis lattiassa ja seinissä!) ja vessan epäkäytännöllinen koko, liian pienestä kaappitilasta ja ahtaasta keittiöstä. Vuokramme on melko suuri, mutta vesimaksu kuuluu vuokraan, joten se on todella iso plussa verattuna yli 20€ vesimaksuihin. Saunaa olemme käyttäneet alle kymmenen kertaa, joten siihen menneet neliöt vaihtaisin heti vaatehuoneeseen tai kaapptilaan keittiössä.
Rovaniemellä on aika huono vuokra-asuntotilanne perheasuntojen suhteen. Tänne nousee koko ajan uusia taloja, mutta valmistuvat asunnot ovat omistusasuntoja ja pääsääntöisesti alle 65 neliötä tai 100 neliön luksusasuntoja. Tarjolla olevat perheasunnot ovat joko todella huonokuntoisia tai sijainti on meidän arkemme kannalta ollut väärä tai vuokra on ollut yli 1200 €, joka on ihan mahdoton summa opiskelevalle perheelle. Olemme käyneet muuttomme jälkeen katsomassa kolmea asuntoa. Ensimmäinen oli ihan kiva: sijainti optimaalinen, neliöitä riittävästi. Mutta asunto sijaitsi hissittömän talon kolmannessa kerroksessa, joten pelkkä ajatus kahden taaperon sekä ruokaostosten raijaamisesta päivittäin yläkertaan sai tuskan hien nousemaan. Tai sitten ei oltaisi vaan koskaan poistuttu kotoa… Toinen kämppä olisi ollut saman kokoinen kuin nykyinen asunto, mutta kyseessä oli rivitalo. Ei me siihenkään tykästytty, koska se ei olisi ratkaissut tilan puutetta ja se ei tuntunut meidän kodilta. Tulimme juuri katsomasta kolmatta asuntoa, josta nousi jo melko kovat odotukset pelkän ilmoituksen perusteella. Koko, vuokra, sijainti täsmäsivät. Pettymys oli aika karvas, koska asunnossa haisi huono sisäilma ja lattiaa peitti todella törkyinen muovimatto. Kellarissa leijui myös melko vahvasti homeen haju, joten ei siitäkään tullut meille kotia. Asuntonäytön jälkeen olimme taas tyytyväisiä omaan sotkuiseen kotiimme ja olisi tehnyt mieli pussata laminaattilattiaa. Mielummin muovia kylppärissa kuin koko kämpän lattioissa.
On todella vaikea löytää tässä kaupungissa ihan kivan asunnon tilalle parempaa, koska tarjontaa on vähän. En voi sanoa myöskään olevani kovin kiintynyt tähän kolmioon, mutta seuraavan kodin pitäisi olla täysi napakymppi, jotta tästä haluaa muuttaa pois. Muuttaminen on minusta lähtökohtaisesti niin kauheaa, joten siihen prosessiin lähtee vain sen oikean kodin vuoksi.
