Ovatko lyhyemmät hiukset ekologisemmat kuin pitkät?

 

HIUS.jpg

Olen pitkään miettinyt hiusten pituuden sekä ekologisuuden välistä yhtyeyttä. Kyse on varmaankin hyvin marginaalisesta asiasta veden ja kemikaalien kulutksen osalta. Mutta jos oikein haluaisi pihistää tässäkin suhteesa, tulisiko pitkät hiukset pätkäistä lyhyeksi, jos haluaa mahdollisimman vähän kuluttaa päähänsä luonnonvaroja? Omat hiukseni ovat olleet pääsääntöisesti pitkät, mutta viime aikoina olen viihtynyt parhaiten polkkatukassa. Polkkatukka ei ole liian keski-ikäinen hiusmalli ja klassinen vaihtoehto itselleni. Polkkatukan peseminen on myös vaivattomampaa treenien jälkeen. Lyhyempään hiusmalliin vaihtaminen edellisen kerran tapahtui viime helmikuussa ja silloin ajattelin ensimmäistä kertaa, että hiusten pituuskin voisi periaatteessa olla ekologinen valinta.  Shampoota kuluu vähemmän, hoitoainetta en tarvitse joka pesulla, hiusten hennaaminen onnistuu huomattavasti nopeammin jne. Jos ajatuksen veisi ihan överiksi, niin siilitukka olisi halvin ja ekologisin vaihtoehto. Mutta se olisi jo itselleni vähän liikaa, ainakin toistaiseksi.

SHAMPOO.jpg

Toisaalta pitkiä hiuksia ei tarvitse leikata niin usein ja pitkähiuksisena herkemmin venytän pesuväliä kuivashampoolla (sitäkin voi muuten tehdä itse). Joten kyse on varmasti aikalailla nollasummapelistä. Parhaiten luonnonvaroja hiusten hoidon yhteydessä säästä maltillisella vedenkulutuksella suihkussa, palashampoolla ja muotoilutuotteiden vähäisellä käytöllä. Itse en myöskään föönaa hiuksiani muuta kuin uinnin jälkeen, jos on menoa heti uimahallilta suoraan. Minun pitäisi mennä piakkoin siistimään hiuksiani ja samalla mietin, että pitäisikö lyhentää vielä radikaalimmin esimerkiksi kuvassa näkyvään mittaan. Tulsiko minusta samalla myös yhtä seesteisen näköinen… Vai pitäisikö antaa hiusten vain kasvaa villinä ja vapaana (sekä takussa)? Nutturalle sipaisua kaipaan tällä hetkellä eniten. Onneksi hiukset ovat ehtymätön luonnonvara, joten aina liian lyhyen mallin voi kasvattaa pois.

KESÄTUKKA.jpg

 

Kauneus Hiukset Vastuullisuus

Kesä on kauhein vuodenaika

Untitled-1.jpg

Jos lapsuuteni kesiä ei lasketa mukaan, niin minulla on aika vähän hyviä kesämuistoja. Monelle kesälle, ja nimenomaan kesälle, on kasaantunut joukko vastoinkäymisiä, jotka vetävät mielen mustaksi ja huomaan ahdistuvani usein jo keväällä miettien, että mitäköhän pahaa tänä kesänä tapahtuu. Vain muutamana kesänä olen osannut ja saanut ihan oikeasti nauttia kaikista kesäisistä asioista. Esimerkiksi silloin, kun muutimme mieheni kanssa yhteen ja vietimme ensimmäistä yhteistä kesää: se oli oikea rakkauden kesä. Nyt on taas sattunut useampi huono kesä yhteen putkeen ja tämä kesä ei ole ainakaan alkanut kovin lupaavasti. Joka suunnasta tulee tällä hetkellä pieniä ja vähän suurempia vastoinkäymisiä. Kaiken keskellä pitäisi jaksaa opiskella ja käydä osa-aikaisesti töissä.

kukka2.jpg

Olen aina ollut syksyn lapsi, joka virkistyy kuin taikaiskusta heti, kun illat alkavat pimentyä ja kesäaikataulut muuttuvat selkeäski arjeksi.  Ehkä kesäkään ei olisi niin ahdistava vuodenaika, jos toimeentuloa ei tarvitsisi repiä kasaan monesta eri lähteestä. Perheen, töiden ja päiväkodin aukiolojen sovittaminen ei ole helppo kuvio. Varsinkin, kun kesätyöhauissa ohi painelevat nuoremmat ihmiset, joille ei tuota vaikeuksia työskennellä kaikkina vuorokaudenaikoina toukokuusta syyskuuhun. 

kukka3.jpg

Oikeasti haluaisin vain olla lasten kanssa kotona. Käydä heidän kanssaan retkellä, rakentaa majoja sisälle, seikkailla yhdessä kirjastossa ja nukkua itsekin pitkiä päikkäreitä. Lapset ovat jo aivan loman tarpeessa ja se heille onneksi kohta koittaaOnneksi kesä ja tämä elämänvaihe ei kestä ikuisesti. Ehkä tulevaisuudessa siintää unelmien kesä ja mahdollisuus viettää jopa palkallista lomaa ilman huolia tulevasta. Ja nytkin minulla vakaa usko siihen, että tämä on nyt vain vähän huonompi vaihe, joka muuttuu paremmaksi ennemmin tai myöhemmin. 

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Opiskelu