Olisitko sittenkin halunnut palata?

keinu.png

Kuvassa on 24-vuotias minä vastavalmistuneena luokanopettajana. Päättäjäisviikonloppuna some-feedini täyttyy lomille pääsevien opettajaystävieni iloisista päivityksistä. Sitä ennen toki vastaan tulee päivityksiä lukuvuoden viime metreiltä, mistä voi lukea suoraan tai rivien välistä sen, kuinka nyt mennään varatankin turvin nikotelleen eteenpäin. Muistan itse hyvin nuo kaikki, joka keväiset, fiilikset, vaikka opettusurani kesti kuitenkin vain kolme lukuvuotta. Kevät on tuossa ammatissa raskainta ja parhainta aikaa lukuvuodesta. Siinä vaiheessa vuotta päälle painavat arvioinnit, muut kevätpuuhat ja lukuvuoden aikana kertynyt infernaalinen väsymys. Vaikka pääosin tiedostan, että tein itseni (ja muiden) kannalta hyvä päätöksen lähtiessäni pois opetusuralta, en voi välttyä tähän aikaan vuodesta jossittelulta. Olisiko sittenkin pitänyt jatkaa tai pitäisikö nyt sittenkin hakeutua takaisin luokanopettajaksi?

Parasta opettajuudessa minulle olivat oppilaat, joiden kanssa saa parhaimillaan kanssakulkea useamman vuoden. Pidin itse myös työn itsenäisyydestä, vaikka välillä se olikin raskasta, koska omasta luokasta on kuitenkin aika pitkälti yksin vastuussa. Elämä opetushommissa on myös hyvin strukturoitua ja ennakoitavissa: arkena ollaan töissä, viikonloput ovat vapaat, loma-ajat ovat samat miltei joka vuosi. Plussaa oli myös ihanat kollegat, joiden kanssa olen edelleen ystävä. Vaikeinta opetushommissa on kuitenkin oman itsensä säästäminen ja hallinnolliset työt, jotka kuuluvat erottamattomana osana opettajan työhön. Lisäksi opettajan työ on melko joustamatonta: ei voi tehdä etätöitä ja lomat on pidettävä aina sesonkiaikaan. Opettajana ei myös koskaan ole valmis ja työtä ei saa koskaan täydellisesti valmiiksi, koska kyse on ihmisten kanssa tehtävästä työstä ja vaativasta kasvatustyöstä.

Luokanopettajana olisin varmasti nyt aika erilainen kuin silloin 24-vuotiaana juuri valmistuneena ja pohjoiseen muuttaneena ihmisenä. Olisin nyt todennäköisesti itsevarmempi ja rauhallisempi opettaja. Osaisin myös rajata työtä ja vapaa-aikaa paremmin kuin lapsettomana sinkkuna. Mutta osaisinko olla siinä mielessä huolettomampi, etten kaikkia oppilaiden, kollegoiden ja vanhempien murheita ottaisi kantaakseni? Osaisinko vieläkään olla stressaamatta liikaa asioista, joihin en voi vaikuttaa? Kieltämättä ajatusleikki säännöllisistä tuloista ja päivähoidon järjestymisestä samassa rakennuksessa houkuttelee nykyisessä elämäntilanteessa, mutta kysyn koko ajan itseltäni haenko vain ajatuksistani turvaa, kun kaikki on nyt vähän hankalaa ja epävarmaa? Tyytyisinkö vain pelosta taas helpompaan vaihtoehtoon? 

Koulutukseni ei onneksi koskaan katoa ja olen pitänyt opettajaksi palaamista aina kakkossuunitelmana, jos minusta ei tulekaan media-alan huippuosaajaa tai mediatutkijaa. Nämä palaamishaaveet ehkä ovat jonkinlaista rauhoittelupuhetta itselleni silloin, kun koen, etten enää osaa mitään tai silloin, kun oma suunta horisontissa katoaa. En onneksi sanonut (tai en ainakaan muista sanoneeni), että en enää ikinä koskaan palaa opettajaksi. Aina voi palata ja se toisinaan tuo lohtua. 

Suhteet Oma elämä Työ Syvällistä

Iholle suolaa, voita ja savea – Yhden ainesosan kosmetiikkaa

kasvot.png

Olen 12-vuotiaasta asti ollut hyvin rutinoitunut ihon hoitaja. Kasvovesi, päivävoide ja yövoide ovat olleet ihonhoitoni peruskulmakivet. Markettituotteet vähitellen vaihtuivat aikuisiässä ekologiseen kosmetiikkaan ja ihohoitotuotteisiin, jotka sopivat huomattavasti paremmin herkälle iholleni kuin muu markettikosmetiikka. Muutama vuosi sitten aloin saada kuitenkin luomukosmetiikastakin iho-oireita. Erityisesti kasvovedet saivat ihoni lehahtamaan punaiseksi. Huolellisesta rasvailusta huolimatta ihoni oli myös kuiva erityisesti talviaikaan.

Kokeilujeni kautta käytän säännöllisesti tällä hetkellä enää kolmea eri tuotetta, jotka koostuvat vain yhdestä ainesosasta. Nämä kolme yhden ainesosan tuotetta ovat Meine Basen emäksinen suola, sheavoi ja valkoinen savi. Satunnaisesti käytän myös vauvaöljyä vedenkestävän ripsarin puhdistamiseen, mutta kun saan vauvaöljyn käytettyä loppuun vaihdan sen manteli- tai kookosöljyyn. Meikkaan nykyään hyvin kevyesti ja enemmän ole nykyään meikittä. Uskon, että sekin vaikuttaa postiivisesti ihoni kuntoon.

Tässä siis luottotuotteeni ja mihin kaikkeen niitä käytän.

suola.jpg

Suola. Emäksisellä suolalla pesen ihoni aamuin ja illoin. Käytän myös emäksistä suolaa jalkojeni hoitamiseen ja lisään silloin tällöin lasteni kylpyveteen. Mikä parasta yksi iso purkki kestää päivittäisessä käytössä reilut puoli vuotta. Emäksistä suolaa voi käyttää myös hiusten pesuun ja omista hiuksista tulee huomattavasti tuunheammat kuin normishampoolla.

voi.jpg

Sheavoi. Olen ihastunut kotimaisen Flow-kosmetiikan sheavoihin. Sheavoi käy kasvoille, kuiville huulille, karheille kantapäille jne. Jonkun makuun sheavoi saattaa olla liian paksua varsinkin, jos on rasvainen ihotyyppi. Mutta kuivalle ja couperosa iholleni sheavoi on sopiva tuote.

savi.jpgValkoinen savi. Herkkäihoisena moni kasvonaamio kuivattaa ihoani liikaa, mutta valkoinen savi on sopivan hellävarainen. Naamion teen yleensä kerran viikossa ihan vain kastelemalla kasvot vedellä ja lisäämällä sormilla jauhemaista savea suoraan iholle. Valkoinen savi käy myös hyvin hiusten syväpuhdistukseen ennen hiusten hennaamista.

purkit.png

Kaikkia tuotteita yhdistää helppous, edullisuus ja se, että niitä voi käyttää koko vartalon hoitamiseen sekä hiuksille. Vielä, kun löytyisi sopiva deodorantti. Tällä hetkellä käytän perusrexonaa, jonka korvaamista toisilla tuotteilla olen kokeillut monesti huonoin lopputuloksin. Onko edes pomminvarmaa luomudödöä olemassa? Jos on, niin ilmianna sellainen.

Kauneus Iho Testit Vastuullisuus