Pakkoneuloosi

3.10.jpg

pipo2.jpg

Eräs ystäväni kertoo kärsivänsä kroonisesta pakkoneuloosista, jonka hän määritteli pakonomaiseksi tarpeeksi tehdä käsitöitä koko valveillaolon ajan. Itsekin tunnustan kärsiväni tästä oireyhtymästä aika-ajoin ja minusta sanana pakkoneuloosi kuvaa täydellisesti virkkaamisen ja neulomisen koukuttavaa (hih!) olemusta. Olen tällä hetkellä melkoisen pakkoneuloosin vallassa, vaikka olen kieltänyt itseltäni uusien lankojen ostamisen siihen asti, kunnes saan vanhoja varastoja pienemmäksi. Onneksi joulu on kohta täällä (82 päivää enää jäljellä), joten voin kanvoida pakkoneuloosini lahjojen tekemiseen. Hirveästi tekisi mieli jakaa kuvia jo valmiista tuotoksista, mutta hillitsen itseni, jotta ei yllätys mene pilalle.

 

Joka syksyisen käsityömanian tuloksena syntyikin jo tuo kuvassa näkyvä pipo, jonka ohjeen löydät täältä. Siitä tuli hieman liian napakka, koska en ihan täysillä jaksanut keskittyä kriittisissä kohdissa, mutta oletan pipon löystyvän käytössä. Pipolle onkin juuri nyt tarvetta sillä aamuisin lämpömittarin on ollut pakkasen puolella. 

Kauneus DIY

Elämää isolla E:llä

27_9.png

Tiistaina, kun pyöräilin hiki hatussa pyöräkärryn kanssa töistä luennolle, hiipi mieleen ajatus ruuhkavuosien mielekkyydestä. Inhosin aluksi koko ruuhkavuosi käsitettä, mutta sitähän oma elämä juuri nyt on, ruuhkaista. Toisaalta osa ruuhkastani on ihan itse aiheutettua. Olisin voinut ensinnäkin vain opiskella tämän lukuvuoden ja töissäkin jättää ne muutamat ekstratunnit ottamatta. Samaan aikaan on toisaalta mahtavaa saada elää juuri nyt näin täyttä elämää.

 

En usko, että pääsisin missään muussa elämänvaiheessa olemaan samanaikaisesti media-alan opiskelija, resurssiopettaja, äiti ja puoliso. Elämä on nyt sellaista täysillä elämistä. Ja kaikista elämän osa-alueista saa ihan hirvittävästi irti, kun tekee vähän kaikkea. Luennoilla on aivan erilaista istua, kun ei tarvitse itse olla luokan edessä ja representaatioanalyyseihin tarttuu aivan toisella innolla, kun on ensiksi aamupäivän yrittänyt opettaa äidinkieltä vastahakoiselle luokalle. Ja töissä taas saa nauttia työyhteisöön kuulumisesta ja aiemmin hankitun ammattitaidon hyödyntämisestä. Kotona puolestaan on ihanaa heittäytyä lasteni juttuihin mukaan, vaikka aina ei pitkän päivän jälkeen jaksa innostua viidettä kertaa lukemaan samaa Onni-kirjaa.

 

Olen toki välillä väsynyt eikä kaikesta aina pysty nauttimaan. Välillä harmittaa, etten ehdi esimerkiksi tätä blogia päivittämään useammin tai etten pysty urheilemaan enää niin usein kuin haluaisin. Mutta jos edes hetkittäin tulee onnellinen fiilis siitä, että saan tehdä näin paljon asioita, niin ei se elämä kovin huonoakaan ole. Ehkä ruuhkavuosien taika onkin siinä täyden elämän ihanuuden löytämisessä, vaikka välillä ei jaksaisi muuta kuin nysvätä sohvalla villasukkaa kutoen. Ja sitä villasukankin kutomista tarvitaan, jotta jaksaa taas seuraavana päivänä tehdä kaikkea mitä omaan elämään juuri nyt kuuluu.

 

Ehkä se siis vain on hyväksyttävä, että nyt on ruuhkavuodet ja elämää eletään isolla E:llä. Sen sijaan, että haikailisin aikaan, jolloin tarvitsi vain käydä opiskelemassa tai tähyilisin tulevaisuuteen omaa eläkeikää odottaen.

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Työ