Syyskuun ensimmäinen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oi syyskuu! Syksy on nyt virallisesti täällä. Nyt voi viikata kesävaatteet pois ja vähitellen hautautua ylisuuriin neuleisiin. Syyskuu on myös parasta metsäretkiaikaa, sillä retkillä tarkenee kevyellä varustuksella eikä hyttyset vaivaa enää tähän aikaan vuodesta. Suuntasimme syyskuun ensimmäisen päivän kunniaksi laavuretkelle lähilaavulle. Matkaa parkkipaikalta laavulle oli n. 300 metriä, joten se oli juuri sopivan pituinen matka kahdelle taaperolle. Toinen lapsista halusi juosta koko matkan siskoni koiran perässä ja toinen käveli rauhallisesti letkan perässä luontoa ihmetellen. Oli ihana huomata, että heidän kanssaan voi jo tehdä pienempiä retkiä ilman, että saa kädet maitohapoilla kantaa lapsia sylissään.

 

Laavulla siskoni mies teki tulet ja pääsimme testaamaan ensimmäsitä kertaa gluteenittomien sekä munattoimien tikkupullien paistoa. Lapset olivat koko kesän haaveilleet tikkupullista, koska eräässä lastenkirjassa paistettiin retkinuotiolla tikkupullia. Gluteeniton ja munaton taikina olisi varmaan taipunut parhaiten uunissa paistettaviksi pulliksi, mutta ei tikuilla nuotiolla paistettavaksi pötköiksi. Puolet taikinasta tippui nuotioon, koska taikina ei tahtonut pysyä kasassa kypsyessään. Muutama pulla saatiin onneksi ehjänä paistettua  ja ne maistuivat hyvin lapsille sekä aikuisille. Luulen kuitenkin, että metsän omat antimet, puolukat sekä mustikat, olivat parempi herkku tällä kertaa.

 

Olen aina välillä harmitellut sitä, että lapseni asuvat asfaltin sekä kerrostalojen ympäröimänä eikä esimerkiksi metsän ympäröimänä. Onneksi Rovaniemellä lähilaavuja on paljon, joten pitäisi vain useammin ja rohkeammin totuttaa lapsia metsässä sekä luonnossa liikkumiseen.