Tuttuun ja uuteen palaamista

Kun viime keväänä pohdin aiempaan ammattiini palaamista, enpä uskonut, että minulla olisi jo seuraavana syksynä avaimet entiseen työpaikkaani ja työsoppari takataskussa. Sain nimittäin osa-aikaisen resurssiopettajan paikan täksi lukuvuodeksi. Työtunteja on puolet luokanopettajan tuntimäärästä, vastaan yksin työtehtävieni organisoinnista ja bonuksena saan opettaa vanhaa luokkaani kerran viikossa. Minulla ei ole hallinnollista vastuuta, eikä vanhempaintyötä. Minä saan vain opettaa ja vieläpä pienryhmiä. Saan siis nauttia omasta mielestäni opettamisen parhaista paloista: lasten ja nuorten yksilöllisestä kohtaamisesta.

 

Periaatteessa tämä työ myös mahdollistaa opiskelun ilman taloushuolia. Opintojeni suhteen tavoitteenani on tehdä kandintyö, mutta koko tutkintoa en pysty valmiksi tekemään, koska aikataulut menisivät liian tiukoiksi ja poissaolomäärät nousisivat liian suuriksi. Sekin on toisaalta aivan fine. Työskentelen pääasiallisesti aamupäivisin ja minulla on iltapäivät varattuna opiskelulle sekä treenaamiselle. Se tuntuu tässä vaiheessa lukuvuotta ihan mahdolliselta paketilta.

 

Ekan vajaan työviikon jäljilta ajatukseni ovat moninaiset. Moni asia on luonnollisesti muuttunut viidessä vuodessa ja vieläpä positiivisempaan suuntaan. Toisaalta tietyt asiat eivät muutu koskaan. Olen kuitenkin innoissani ja luottavainen. Tässä tulee varmasti hyvä lukuvuosi, vaikka minua etukäteen hieman stressaa se miten löydän tasapainon töiden, opintojen ja perheen välillä. Toisaalta aika moni tämän kolminaisuuden kanssa pallottelee ja jopa hengissä selviten. Ja tällä paketilla mennään vain yksi lukuvuosi, joten mitään peruuttamatonta ei sinä aikana voi saada aikaan. Otan tämän vuoden myös eräänlaisena armollisuushaasteena itselleni, jonka tavoitteena on harjoitella omien voimavarojen säästämistä kaikilla elämän osa-alueilla. 

 

Ihanaa, että on syksy, lukuvuosi aluillaan ja uusia mielenkiitoisia tuulia ilmassa.