Bye, bye baby

Olen lähettänyt kaksi isohkoa matkalaukkua postin kautta kuljetettavaksi, pakannut Alanyan kotiani. 
Hurjat on kuljetuksissa hintaerot. Kaksi matkalaukkua, 10 kiloa per laukku maksoi ensimmäisessä gargossa 465tl, seuraavassa 1800tl, kolmannessa 1100tl. Maksoin postin kuljetuksessa noin 28 kilosta tavaraa 203 LIIRAA eli noin 63 eur! 

Turkissa on tänään kunnallisvaalit. Miesystäväni tekee juuri lähtöä vaalipaikalle. Miten fanaattista tämä kansa onkaan! Viikkokausia eri puolueiden teipatut autot ovat ajelleet ympäri kaupunkia soittaen turkkilaista musiikkia hirmuisella volyymilla, meteli kuuluu joka suuntaan auton katoilla olevista kaiuttimista. Ihmismassat kerääntyvät iltaisin oman suosikkinsa vaalipaikalle lippuineen. Vaalituloksen tänään myöhemmin selvittyä tuskin voin kuvitella sitä, millaisen hulabaloon voittajapuolueen kannattajat järjestävät. 

Sama toistuu reilun kuukauden kuluttua kun vastakkain ovat jalkapallojoukkueet Fenerbache ja Galatasary. Sen olen kerran kokenut ja voin vakuuttaa, että kaduilla on elämää, varsinkin jos voittaja on Galatasaray. http://jasmiiniajarosmariinia.blogspot.com.tr/2012/05/galatasaray.html

Ennustuksia

Eilisen illan vietimme tee-hetken miesystäväni veljen perheen luona, söimme ja kahvittelimme hänen parhaan ystävänsä luona. Ystävän vaimo, Ferhan, oli leiponut minulle kakun. Kahvikuppini tyhjennettyä käänsin sen lautaselle ylösalaisin ja jätin odottamaan. Hiukan myöhemmin Ferhan otti kahvikuppini ja alkoi tutkia sitä. Hän kertoo minun itkevän, surevan. Hän näkee sydämen, jossa on kaksi ihmistä, jotka pitävät minusta, on olemassa myös yksi henkilö joka ei pidä minusta. Elämässäni on useita teitä joita kuljen, matkustan tai ehkä se tarkoittaa sitä, että minulla on useita mahdollisuuksia elämässäni. Lopuksi hän ottaa kahvilautaseni. En ylläty ollenkaan siitä, mitä siinä näkyy, samaa kertoi Barcelonassa tarot-korteista Italialainen nainen sekä tuntematon mies joka katsoi käsiäni ja myös ystäväni, pääni on kuin ampiaispesä. Jälleen kerran sain neuvon: älä mieti niin paljon. 

Maisemanvaihdos, sitä olen kovasti odottanut jo jonkin aikaa. Alanyan aikani on ollut onnellista, mutta myös äärimmäisen surullista. Täällä on näiden vuosien aikana minulle sattunut yhtä sun toista. Suomalaisen ystäväni raiskaus, sen seurauksena itsemurha, rintasyöpäni, paha loukkaantumiseni ja nämä edellämainitut tapahtuivat vain puolentoista kuukauden sisällä. Tämän lisäksi olen joutun ryöstön kohteeksi, niistä kaksi kertaa murtauduttiin lukittuun kotiini (viimeksi kaksi kuukautta sitten). Tässä vaiheessa on mainittava, että kaupunki kuitenkin on turvallinen ja he, ketkä tekevät näitä kamaluuksia, eivät ole syntyperäisiä alanyalaisia, vaan tulevat tänne rötöstelemään muualta. 

En olisi uskonut surevani lähtöä, jota niin kovasti olen odottanut. Uskoin sen olevan hyvinkin helppo juttu. Pari päivää sitten surua lisäsi miesystäväni 22-vuotiaan serkun kuolema auto-onnettomuudessa. Ihan kuin hänellä ei olisi surua muuten tarpeeksi. 

Hyvästit.. ne on vielä sanomatta. Kuinka onnellista ja surullista voi kohtaaminen ja eroaminen olla. Se, mitä meille tapahtuu myöhemmin ja jääkö Alanya lopullisesti, jää nähtäväksi. Ikävä, se on molemminpuolista.

The journey will continue!