Jasmiinia ja rosmariinia

Tervetuloa kurkistamaan maailmaani! Mielenkiinnolla odotan ovatko kaikki asetukseni tallentuneet,  millaiselta julkaisuni lopulta näyttää, koska se ei juurikaan näytä miltään kirjoitusvaiheessa. Harjoitellaan, harjoitellaan. 

 Ihan aluksi saat tutustua elämäni ensimmäiseen blogitekstiini vuodelta 2012 (www.jasmiiniajarosmariinia.blogspot.com). 

KASVUKIPUJA

Lasteni kasvettua kaukokaipuuni ja levottomuuteni alkoi herätä vuosi vuodelta enenevässä määrin. Moni entinen naapuri tai tuttava tuskin uskoisi minun olevan sama ihminen, joka olin joitakin vuosia sitten. En olisi itsekään uskonut pystyväni toteuttamaan kaikkia niitä asioita, joita viime vuosina olen toteuttanut. Enkä olisi niissä onnistunutkaan ilman rakkaimpieni, lasteni tukea, ex-miestäni, siskoani unohtamatta. Kiitos näistä mahdollisuuksista!

Kymmenen vuotta olin lähes ”Äiti Madonna”. Kotona lasteni kanssa lattialla leikkien, polvet ruvella kontaten, tein ruokaa suurperheelleni ja leivoin, ihan kuin kunnon perheen äidin kuuluukin tehdä. Madonna mia sitä urheilijaperheen PYYKKIMÄÄRÄÄ! Vuodet kuitenkin vierivät, työ vei minut mukanaan ja hyväksyttävä se on, vaikkakin vaikeaa, että lapsetkin kasvavat. Nyt vahimmaiseni kasvattaa omaa lastaan, tytär tekee hulluna töitä ja nuorimmaisenikin on juuri muuttanut ensimmäiseen omaan kotiinsa. Tätä yhteistä aikaa lasteni kanssa en mistään hinnasta antaisi pois!

Mistä nimet blogiini…

TOSCANAN AURINGON ALLA JA VÄHÄN MUUALLAKIN

Frances Mayes suisti aikanaan Espanjan innostukseni, tai voisiko sanoa, siirsi sitä ja saatteli minut Italian matkailuun elokuvallaan Toscanan auringon alla.Italian matkoista riittäisi kirjoittamista kirjasarjaksi saakka. Kunpa joskus saisin joskus ne edes blogattua. Näiden vuosien aikana, jolloin Italiassa olen matkannut, asunutkin muutamia kuukausia, on sattunut ja tapahtunut niin paljon monenlaista.

 

                              (Toscana, Cortona, 2009, jossa kuvattiin elokuvaa Toscanan auringon alla)

                        

Nimestä huolimatta, kirjoitukseni eivät ole pelkästään Italiaan liittyen, vaan kuvioissa on Barcelonaa, ehkä Meksikoa ja jopa Turkkia, johon en kuvitellut edes matkaavani.

Katsotaan, mihin tämä vie.. (En pistä laisinkaan pahakseni, josko takaisin Roomaan, jonne kaikki tiet vievät, vaikka viimeksi, harmillista kyllä, jäi kolikko Trevin suihkulähteeseen heittämättä. Palaan sinne joka tapauksessa)

 

JASMIINIA JA ROSMARIINIA

Jasmiini

Tuon pienen valkoisen kukan, Jasmiinin tuoksu, huumasi minut ensimmäisellä Kreikan matkallani, joka taisi olla v. 2006. Jo silloin keräsin niitä isosta vihreästä pensaasta. Kukat laitoin puseroni sisään, rintojen väliin. Tuoksu valloitti aistini vielä seuraavanakin aamuna herätessäni, jo hiukan kärsineet kukat tyynyni vierestä. Tuoksu oli tallella. Tämä rituaali toistuu aina nähdessäni jasmiinin.

Olin yllättynyt, kun parisen vuotta sitten seurasin lempi tv-ohjelmaani, Capri, luonnollisesti Italiaan liittyen,  ja näin siinä parin naisen tekevän samoin. Kreikka ei siis suinkaan ole ainoa maa, josta tämän ihanuuden löytää. Tutuksi ovat tulleet myös Turkin, Espanjan ja hiukan erilaiset Meksikonkin jasmiinit.

Rosmariini

Tuoksuja ja tunteita Italiasta, Toscanan alueelta Arezzosta vuodesta 2010, jossa marjapensaan kokoisesta pensaasta keräsin lehtiä mausteeksi omaan ”Bistecca alla Fiorentinaani”. Tämä maittava, suussa sulava ruoka on yksinkertaisen maistuva, kuten Italialaiset ruoat yleensäkin. Hiilloksella paistettu, mehevä naudan pihvi. Seuraksi riittää hyvin salaatti tai muut vihannekset. Namm!!! Nälkä…

 

Näin rosmariinista, joka Turkissa koristaa useita hautausmaita, tuli suosikkimausteeni, kuten tuoreesta laakerista, joka myös tuli tutuksi tämän rakennuksen nurkalla olevasta isosta puusta.