Kesäloma kotimaassa

Vihreät metsät vilistävät ohitse. Hartolan tuolla puolen ihanat valkoiset päivänkakkarat ja eriväriset lupiinit koristavat ojanpientareita. Olisinpa hoksannut kerätä lupiinin siemeniä mukaani, olisi saatu Barcelonaan pala Suomea. Väsyttää aika paljon. Kello soitti kymmenen yli neljä, sisäinen kelloni herätti minut kymmenen minuuttia aiemmin. Puhallan niskatyyynyyn ilmaa, otan pashminahuivini lämmittämään, nostan jalat ylös matkakassini päälle. Asento on itseasiassa oikein mukava. Jossain vaiheessa torkahdan ja aukinainen suuni (se näyttää kamalalta) herättää minut. Bussi huristaa kohti Helsinkiä.

 

Paljasjalkahäät

Viikko sitten lauantaina Tamperelaisen puutalokorttelin viereisessä puistossa koettiin herkkä ja hauska hetki. Esikoiseni vihittiin suuren tuohituomen alla. Tämän uljaan puun alla hän odotti morsiantaan paljain jaloin, rakas, helppo ja monikäyttöinen merinovillapaita yllään, jalassaan aamulla hänen itsensä käsin pesemänsä vaaleat puuvillahousut (vain tuntia ennen h-hetkeä, poikani, jonka äidillä langat menevät vain sotkuun, oli vielä ompelukoneen ääressä ompelemassa isoille puisille voimistelurenkailleen vaaleanpunaisia taakkaliinoja). 

Tuleva appiukko saattaa paljasjalkaisen tyttärensä tulevan miehensä vierelle. Vihkijän lisäksi pariskunta kertoo kumpikin liikuttavia ja hauskoja tarinoitaan seitsemästä yhteisestä vuodestaan. Kaksi ja puolivuotias tytär, jalassaan paljasjalkakengät, kuuntelee tarkkaavaisena. Vieraat nauravat kyyneleet silmissään. Tilanne on täynnä tunteita. Supliikkimies tuo poikani. 

”Tahtomisien” jälkeen siirrymme juhlapaikalle nauttimaan poikani vaimon, miniäni, valmistamaa maukasta hääkakkua sekä vieraiden tuomia herkkuja, jotka olivat hääparin lahjatoive. Hääväki herkistyy uudelleen tyttäreni soittaessa ja laulaessa avioparille ”Kaunein hetki”.

Upea vihkitilaisuus!

 

 

Pari päivää myöhemmin, syötyäni Tampereella mustaamakkaraa puolukkahillon kera, menen vanhempieni luokse nauttimaan äitini leipomia sämpylöitä ja isäni pyydystämää ja savustamaa lohta. Söin isohkon lohen lähes yksin. 

 

Saadessani sädesairaalan ylilääkäriltä hyviä uutisia verikokeistani, nautin Jyväskylässä omista ja pikkusiskoni lapsistani sekä oman kotini hiljaisuudesta ja rauhasta

 

 

 

Matkatavarat

 

Väsyttää. Laskeudun Barcelonaan noin tunnin kuluttua ja naurattaa miettiessäni, mitä mahtavat tullivirkailijat ajatella ruumassa olevan laukkuni sisällöstä. Suomessa yleensä ovat hyvin tarkkoja ja hiukan ihmettelen, ettei siellä tullut kyselyitä. Tosin matkustamoon tuleva kassini tarkistettiin kahteen kertaan siellä olevan punaposkisen omenan vuoksi, ”nesteitä”, sanoi virkailija. Nyt selviää, kuinka tarkkoja ollaan Barcelonan lentokentällä.

 

Otin Jyväskylän kotoani yhtä sun toista pientä mukaani. Ystäväni Turkkiin tuliaisiksi tuomat kaksi kynttilälyhtyä, Turkista ostamani kolme pientä taulua, parit puuvillalakanat, isäni katkaiseman leikkuuveitsen ja normaalin perunankuorimisveitsen (jossa ei ole sormiin sattuvaa sahalaitaa,) juustohöylän, pari patalappua, ynnämuuta pientä, kuten esimerkiksi lankaa ja silmäneuloja. Ehkä käsityötaidottomanakin saisin korjattua hameeni sauman. Matkalaukussani kun sattui olemaan tilaa. Miksi ostaisin uusia, sen kerran kun saan ruumaan menevän laukun noin kahteenkymmeneen kiloon? Ja se tunne, että nyt minulla on edes jotain OMAA ulkomaan kodissani.

Enemmänkin olen yllättynyt, jos niistä matkalaukussani olevasta muutamasta perunasta saan vielä Barcelonassa kotimaista, taatusti suomalaista uutta perunaa.

 

Edessä on rankka viikko muuttoineen ja koulutuksineen ja vielä kun saisin sopparin ranskalaisen kanssa Jyväskylän asunnostani. Jaksamistani motivoi se, että saan vihdoin vuoden mukanani raahaamani, Barcelonasta ostetun, meksikolaisen riipumaton käyttöön ja poikani luokseni. Ja molemmat. 

 

Ps 1. Laskeutuminen oli hiukan erikoinen.

 

Ps 2. Perunat ovat tallella, minua ei pidätetty ja pääsin väsyneenäkin väsyneempänä 5 euroa 90 senttiä maksavaan lentokenttäbussiin. Loppumatkan tulin taksilla.

 

Ps 3. Päästyäni kotiin nakkasin laukut sisälle ja menin kiireesti syömään -elämäni pahimman katkarapupasta. Sain tosin kukkia ja rakkauskirjeen. Ei jaksa innostaa.

 

Ps 4. Menin hetkeksi rauhoittumaan meren rannalle ja mietin, olikohan ihan ”vikatikki” vuokrata asunto läheltä vuorta, eikä kävelymatkan päässä rannasta, vaikka ikäni olen näin asunut.

 

Ps 5. Viinillä sain pienen pieniä kevätkääryleitä naapuriravintolan pitäjältä

 

Ps 6. Tuntematon mies maksoi kaksi omituisessa, pienessä lasissa ollutta viiniäni

 

Ps 7. Täällä on taas Harley Days. Siitä lisää täällä: http://jasmiiniajarosmariinia.blogspot.com.es/2013/07/kulttuuria-kulttuuria-mutta-minkalaista.html

 

Ps 8. Helkkari, näin juuri huoneessani hämähäkin, enkä saanut kiinni. Eikö nyt olisi joku voinut tämän siivota tämän kymmenen päivän aikana?

 

 

Ps. 9. Miten jaksaa painaa tämän viikon?

 

Ps 10. Hyvää yötä! 

 

Piti jättää kymmeneen, mutta ainakin kaksi tärkeää asiaa unohtui

 

Pps1. Sain lämpimän, iloisen vastaanoton halien kera ”kotona” vanhalta mieheltä