Nomadiäidin hippielämää

Vallattu talo 1

Jo aivan pikkutyttönä katselin ihastuneena mustavalkoisia lännen elokuvia ja ihastelin intiaaneja. Lienenkö ollut intiaani jossakin entisessä elämässäni. Intiaanit ovat aina kiehtoneet minua. 

Pian Barcelonaan saapumiseni jälkeen läheiseksi ystäväkseni sain Meksikon maya-intiaanin, Guillermon. Hänen musiikkinsa ja äänensä pysäyttivät minut, missäpä muualla kuin Park Guell´ssa. Laulu ruskettuneesta naisesta, jonka ystäväni omisti minulle (Klikkaamalla tekstiä voit kuunnella):  Morena para Eija

Guillermosta tuli tärkeä osa ”Barcelonan perhettäni”, johon kuuluvat myös argentiinalainen Juan ja suomea puhuva, tallinnalainen Madli. Olemme viettäneet monia, ikimuistoisia hetkiä yhdessä. Kävelimme joskus öisin, joskus päivisin, plazoille ja lähes päivittäin Park Guell´iin, kitarat ja kamerani aina mukanamme, joskus viinipullo. Plazoille kerääntyy paljon erilaisia ihmisiä, niin myös muusikoita. Musiikki soi ja ihmiset ovat iloisia. Minä mukana, hippiäiti 49 vee.

Musiikkia Italiaksi , Iloista huilu-haitarimusiikkia , Guillermo, Solo le Pido a Dios

Tutustuttuamme Guillermo pyyteli useaan kertaan katsomaan kotiaan La Florestassa. Ötökkäkammoisena ja araknofobiasta kärsineenä, en heti suostunut. Jostakin syystä ajattelin siellä voivan olla vaikka mitä kammotuksia. Lopulta rohkaisin mieleni ja lähdin katsomaan kuinka ystäväni asuu. Ihastuin paikkaan jo siinä vaiheessa, kun ensi kerran kävelimme pitkin metsäpolkua kohti tuota arvoituksellista, vallattua taloa. Mieleni oli oudon rauhallinen kävellessäni tuota polkua.

La Floresta, joka tarkoittaa metsää, on nimensä veroinen. Siellä paljon mäntyjä ja muita erilaisia puita. Maasto on mäkistä ja puiden lomasta näkyy kauniita taloja. Eräänä myöhäisenä iltana portin taakse tuli villisikaemo kolmen poikansensa kanssa.  Vihreän pihaportin takaa paljastuu erikoinen miljöö, jonka keskellä tuo 
remonttia kaipaava, mutta omalla tavallaan kaunis talo seisoo tukevasti. Mäntyjen välissä on minulle niin rakkaaksi tullut hamaca, meksikolainen riippukeinu . Tuossa riippukeinussa ollessani, katsellessani yläpuolella olevia mäntyjen oksia ja sinistä taivasta, mieleni rauhoittui entisestään. http://www.youtube.com/watch?v=3INRrrBxN-E
 Puutarhapöydän ympärillä on monta tuolia, joku enempi, joku vähempi pinttynyt. Talon takana on pesukone, joka näyttää jo aikansa eläneeltä. Naruilla roikkuvat pyykit tosin todistavat koneen olevan erittäin käyttökelpoinen. Talon ulkopuolella on sininen teltta, jossa muutaman viikon asusteli suunnilleen ikäiseni espanjalainen nainen, Maui. 

Sisätiloissa on iloisen kirjavia huoneita. Yksi huoneista on italialaiselle Antoniolle, yksi italialaiselle Vanessalle ja hänen pienelle pojalleen, yksi Guillermolle. Asunto on puhdas ja se on pääasia. Eikä niitä hirmuisia ötököitäkään näy, muutamaa hämähäkinseittiä lukuunottamatta. Ulkona aika ajoin olevilta moskiitoilta ei täälläkään voi välttyä, eikä niitä allergikko kiittele. Olohuoneen nurkassa on isoja afrikkalaisia rumpuja ja muita instrumentteja. Sohva, kirjahylly ja muut tarvittavat löytyvät, ei ihan viimeistä designia, mutta käyttökelpoiset. Televisiota ei kukaan kaipaa, talossa riittää tekemistä muutenkin. Tulisia rytmejä
Keittiössä on erivärisiä ja -näköisiä astioita. Osittain nekin on hankittu toisten kaduille hylkäämistä tavaroista, joka täällä on aivan normaalia. Kaduilla on yllättävän hyvää hylättyä tavaraa, jopa uudenveroisia huonekaluja tarjolla.  Guillermo, Juan ja Antonio ovat aikanaan vallanneet talon. Täällä valtaaminen on tai ainakin ollut jollain muotoa laillista. Jos oikein ymmärsin, se onnistuu palkkaamalla asianajajan. Toki talon on oltava tyhjillään. 

Tämä talo ja varsinkin sen miljöö, La Floresta, veivät sydämeni. Palasin sinne uudelleen ja uudelleen. Ja uskon vieläkin palaavani.


Guillermon syntymäpäivänä, jolloin myös vietimme läksiäisiä, saimme yllätyksekseni La Florestassa lomailevia Mayoja vieraaksemme ja minä sain shamaanin puhdistuksen, jossa hän käytti apunaan kotkan sulkia. 

Niin paljon kuin tuosta asuinympäristöstä pidän, öitä en halua siellä viettää. Pari yötä kuitenkin vietin. Viimeisenä aamuna siellä herätessäni, avasin silmäni ja mielestäni näkymä mäntyineen oli todella kaunis, kalteroidusta ikkunasta huolimatta. Oli aivan hiljaista. Avonaisesta ikkunasta tulvi sisään alkavan syksyn tuoksu.

Minun Barcelona perheeni

  

Iloinen tunnelma, iloisia ihmisiä, kuin samaa perhettä hekin

Juan & Madli

Suomalainen laittaa turkkilaista ruokaa espanjassa jota syövät italialaiset, meksikolaiset, argentiinalainen, espajalaiset, jne.

Maui ja villisiat pihapiirissä

Yksi maailman parhaista paikoista

Ystävyyttä yli rajojen

Antonio

Vanessa, hänen poikansa & Guillerm0

    
 

 Vallattu talo 2 – kädentaitoja joka lähtöön

Gracialla asuessani, vieläpä Fiesta de Gracian aikaan, vastaani käveli mies ja kitara. Kukapa muukaan kuin Juan. Kahvittelun jälkeen lähdin tutustumaan hänen toiseen asuinpaikkaansa joka oli kävelymatkan päässä Gracialta.
 Koirat juoksivat vastaan, taloon vievän puutarhakäytävän varella oli jos jonkin näköistä rompetta. Yksi takoo lusikkaa, toinen tekee koruja, kolmas käärii mari-sätkää. Näen neulanjälkiä jonkun käsivarressa. Ovatko uusia vai vanhoja, en kysele. Huomaan kuitenkin miettiväni, millaista näiden ihmisten elämä on voinutkaan olla, kuinka paljon kärsimystä he ovat elämässään kokeneet. 

Istumme enemmän tai vähemmän risaisilla tuoleilla puutarhassa. Eri näköisiä ja -kokoisia ihmisiä tulee ja menee. Siitä huolimatta että talossa tuntuu asuvan enemmänkin väkeä, tunnelma on rauhallinen. Katselen ympärilleni, ihmettelen ja ihastelenkin. Tämä se vasta on mielenkiintoinen miljöö. Talo on koristeltu sisältä ja ulkoa erilaisin maalauksin ja erilaisin tavaroin. Jos tästä talosta ei löydy sitä mitä joku tarvitsee, tuskin mistään.

Jollain tapaa ihailen näitä ihmisiä. Varmasti heillä on huoli huomisesta, he kuitenkin osaavat nauttia elämästään ja tekevät sitä, mistä nauttivat, mikä on heille tärkeää.

 

 

Niin monia upeita hetkiä olen saanut kokea näiden ihmisten kanssa. Lähtiessäni Barcelonasta, mukanani oli tuhansien muistojen lisäksi iloisen kirjava meksikolainen riippumatto. Nyt odotan, että löytäisin asunnon, jossa on pienen pieni puutarha sitruuna-, appelsiini- ja oliivipuineen, paikka, johon voisin tuon aarteeni, riippumaton, asetella. 
Ehkä valtaan kivan talon.

Kello on kolme sunnuntai aamuna. Tähän Juanin, La Florestan yömusiikkiin on hyvä lopettaa  La Florestan yöHyvää yötä maailma!