www.jasmiiniajarosmariinia.blogspot.com

Kuvat ja tekstit © EijaK

Kataloniassa paukkuu, alkaa paikallinen juhannus, San Joan. 
Minulla se valitettavasti menee työn merkeissä ja jos kaikki menee hyvin, myös muuttopuuhissa. Pelko on persuksissa, koska en saanut luvattua vuokrasopimusta luettavakseni perjantai-iltana, en myöskään sen jälkeen ole saanut muutakaan tietoa muuttooni liittyen. 

Eilen tein pitkän matkan mennessäni katsomaan tavaroita, joita pois muuttavalta ystävältäni voisin ostaa. Muut tavarat jätin vielä asuntoon (enhän niitä voinut sieltä kantamalla tuoda), mutta pöytätuuletinta raahasin kesimisestä laikukkaalla olkapäälläni roikkuvassa kassissa. Usein ihmettelen, miten olkapääni kestävät nämä kaikki vuosien takaiset roudaamiset. Joskus niillä on kymmenien kilojen painot ja oikean puoleisessa olkapäässä on seitsemän millimetrin reikä. Siis sisäpuolella. Eikä ammuttu. Siellä se on ollut jo muutaman vuoden. 

Matkalla suunnitelmiin tuli muutos. Se on hyvin, hyvin yleistä. Menin tuulettimeni kanssa parturiin. Lähdin saman tien pois ja päätin mennä gotic-alueelle kampaajalle, jossa hiukseni leikattiin edellisen kerran. Homma tuli taas hoidettua. La Ramblalle en halunnut ihmistungokseen, kävelin sen vieressä. Olin jo melkein Barcelonetan metroasemalla, kun taas tuli suunnitelman muutos. En tuonutkaan tuuletinta kotiin ja mennyt rannalle ottamaan aurinkoa, vaan ystäväni kanssa meksikolaiseen ravintolaan burritolle. Siitä jatkoimme kohti Barcelonetan rantaa. Juhannuksen tuntua ei ollut, mutta joillakin oli. 

Kysyin, voinko laittaa kuvat blogiini, vastaus oli: ”sinun on pakko laittaa”.

Päästyämme rannalle, levitin siihen peitteen ja yritin nukahtaa, ainakin levätä. Olin niin äärettömän väsynyt. Myöhemmin lähdemme kohti ”konserttisalia”, viereiselle San Sebastian-rannalle. Pieni lepohetki oli hiukan piristänyt.

Mikä saa katalonialaiset hiljaiseksi? 

Sinfoniakonsertti. 

San Sebastian-ranta täyttyy ihmisistä, jotka istuvat rantapyyhkeillään ja -peitteillään. Estrella-mies kantaa julmettua oluttynnyriä selässään ja myy siitä olutta janosta kärsiville. Etupuolella on hana, josta muovimukit on helppo täyttää. 
Ihmismassa yrittää kiemurella peitteiden välistä löytääkseen vapaan paikan. Viltit ja pyyhkeet likaantuvat ihmisten astuessa niiden päälle. Ystäväni on hermoromahduksen partaalla. Ei auta, vaikka levitämme raajat viltille ja sen yli, ihmisvirta pääsee niiden yli. 

Konsertti alkaa. 
Usko tai älä, kymmenisen tuhatta katalaania istuu aivan hiljaa rannalla kuunnellen Griegin Peer Gyntiä, Verdin La forza del destinoa ja Bizetin Carmenia. Ei kuulu edes kännykän ääniä. Ajattelin, jos oma kännykkäni nyt alkaisi soida, kansa kohahtaisi kuulleesaan Chino & Nachon Niña Bonitan. Silläkää  uhallakaan, että hermostuttaisin tämän katalaaniporukan, en sulkenut matkapuhelintani. Oikeastaan ajattelin, että olisipa mielenkiintoista. https://www.youtube.com/watch?v=Oe1fRwgGu5E
Joskus joku sihahtaa seisovalle ihmiselle merkiksi, että ymmärtäisi istua alas. 
Lähdemme pois hiukan ennen konsertin päättymistä. Nyt on meidän vuoro astella toisten ylitse Rossinin La gazza ladran tahdissa. 
http://videos.lavanguardia.com/ocio/20140621/54410190322/la-obc-traslada-sus-instrumentos-a-la-playa-de-la-barceloneta.html

Haen kallisarvoisen tuulettimeni ystäväni kotoa. Mieli tekisi kävellä kotiin rantaa pitkin, mutta ajattelin antaa olkapäilleni hiukan helpomman illan.

 

 
Huolimatta pilvisestä, sadetta enteilevästä säästä, tämän kirjoituksen jälkeen menen lepäämään näihin tunnelmiin.