Kahen kilon siika
Óla! Saimme harjoittelu-ohjaajaltamme Ângelalta lisää kuvia keskiviikkoiselta vierailultamme tiedekeskuksessa. Unohdimme kertoa, että siellä oli myös hieno kanootti, jolla pystyi soutamaan katsellen screeniltä maisemia.
Soutaa, huopaa..
Eilen illalla lähdimme kahdenkymmenen Erasmus-opiskelijan voimin syömään ravintolaan nimeltä Retido do Cacador. Joukkomme koostui meidän lisäksemme muutamasta italialaisesta, parista ranskalaisesta ja loput olivatkin espanjalaisia. Kaikki muut tottakai puhuivat hyvää espanjaa paitsi me tollukat, joilla on toisinaan suomenkielikin hakusessa. He meinasivat, että meidän on opeteltava puhumaan espanjaa, koska espanjalaiset eivät opi englantia tai jos oppivat, he eivät mielellään puhu sitä.. Let`s see!
Muut tulkkasivat meille ruokalistaa, kun eihän me siitäkään mitään ymmärretty. Saatiin tilattua viimein pääruoaksi kalaa, kasviksia ja perunaa. Alkuruokana oli keitto, joka maistui hyvin.
J: ”Mää en tykkää semmosesta lihasta tai kalasta, joka niinku näyttää vielä siltä eläimeltä. Vähän niinku sillon kun olin Espanjassa tilasin vahingossa sen kokonaisen kanan, joka makas koivet ojossa mun lautasella.”
N: ”Joo, no tuskimpa meille nyt kuitenkaan semmosta tulee!”
Sillä samaisella sekunnilla annokset kannettiin pöytään ja lautasellahan pötkötteli kokonainen kahen kilon siika! Miksi sitä päätä ei oo voinu jättää sinne keittiöön, kun eihän sitä kukaan syö? Mukavampihan se on itelläki syödä ku ei se kala tuijota sua suoraan silmiin.
Kahen kilon siika.
Ruoka maistui kuitenkin molemmille oikein hyvin..
..varsinkin jälkiruoat.
Vieressämme istuvalle italialaiselle pojalle kävi ilmi, ettei kumpikaan meistä ole ikinä maistanut mustekalaa. Hän oli tästä erittäin järkyttynyt ja tivasi, mitä me Suomessa syömme. Hänpä siis tilasi mustekalaa ja totesi topakasti, että nyt meidän on sitä viimein maistettava! Jenna uskaltautui ensin maistamaan, sitten myös Nina. Ei se loppujen lopuksi niin pahaa ollut..
http://www.youtube.com/watch?v=YjWxtFNl6ec&feature=youtu.be
Jälkiruoaksi sai valita moussen (makuvaihtoehtoja oli monia), hedelmäsalaatin, vanukkaan jne. Me valitsimme suklaamoussen. Ikionnellisina söimme omat moussemme ja siirryimme herkuttelemaan muiden jälkiruoilla, kun he kuulemma tulivat täyteen jo illallisesta. Omien jälkiruokiemme lisäksi kauhoimme siis ainakin viittä eri jälkiruokaa, kunnes tarjoilija tuli kysymään, haluammeko tilata lisää jälkiruokaa. Päätimme kuitenkin olla ottamatta (terveellinen elämä ja pettämätön itsekuri)! Ruokaan kuului myös puna- tai valkoviini, jota sai juoda niin paljon kun napa veti.
Ja sehän maistui.
Nyt on toinen harjoitteluviikko pulkassa ja rättiväsyneinä väännyimmekin tänään työpäivän jälkeen kämpille. Jenna-riepu on kipeänä ja vetelee portugalilaisia särky- ja yskänlääkkeitä omilla annostusohjeillaan, kun pakkausselosteesta emme ymmärrä yhtikäs mitään. Ulkona vinkuu tuuli ja vettä tulee kaatamalla, siispä kotoisan kemiläinen olo!
Hyvää nimipäivää kaikille Lauroille Suomeen!