Dia bam!
Kaikki sai alkunsa kun huomasimme viimeisen vaihtoon hakupäivän koittaneen bussissa matkalla Leville opiskelijabileisiin. Aiemmin olimme vain pyöritelleet ajatusta ulkomaille vaihtoon lähdöstä mielissämme, mutta viimeisen päivän koitettua, muutaman siiderin rohkaisemina aloitimme hakuprosessin! Kohteeksi valitsimme Portugalin.
Katottiin vähän kartasta että mihin ollaan menossa.
Tästä kohtalokkaasta viikonlopusta seurasi monen monta (nauru)hermoja raastavaa viikkoa, jolloin täytimme papereita ja hoidimme muita matkaan liittyviä asioita. Prosessiin kuuluivat myös lukemattomat tunnit puhelimessa yhdessä suunnitellen ja stressaten, koska suurimman osan syksystä olimme eri paikkakunnilla. Välillä tuntui, että henkilökohtainen avustaja olisi meille kahdelle tulevalle sosionomille tarpeen.. Jo pelkkä matkalaukkujen ostaminen tuntui siltä, kuin olisimme menossa suorittamaan vaikeaa tehtävää, puhumattakaan itse matkajärjestelyistä; yllättäen lentolippujen osto sujui leikiten, kun taas junamatkojen ostaminen Oulusta Tikkurilaan tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta!
Elämän vaikeita valintoja.
Elämän vaikeita valintoja, osa 2.
Sekä yhteiset että omat kaverimme sekä perheemme ovat saaneet tuntea nahoissaan prosessin kulun ja tunteiden myrskyn. Kiitos kärsivällisyydestä kaikille vinkkejä ja rohkaisua antaneille!
”V*tun nollataulut, ette te sinne mitään lakanoita tartte?!”
”Jennalla on pihakivetki pakattuna mukaan..”
Nauttikaa nyt kaikesta autuudesta ja vapaa-ajastanne ilman meitä pallokorvia, tulemme kahta kauheampina takaisin..!
Selitys otsikolle: Portugalissa tervehditään päiväsaikaan sanomalla bom dia. Jenna opetteli ahkerasti portugalilaisia lausahduksia ennen matkalle lähtöä ja tervehtikin kemiläisiä ystäviämme huudahtamalla dia bam!