Tänään taas seikkailtiin jalkamme kipeäksi. Päivän missiona oli löytää harjoittelupaikkamme eli päiväkoti! Lähdimme matkaan onneksi hyvissä ajoin heti aamupalan jälkeen. Olimme sopineet tulevamme päiväkodille puoli kahdelta. Matkalla pysähdyimme tervehtimään Instituto Politécnico de Castelo Brancon (paikallisen yliopiston) yhdyshenkilöä, jonka kanssa olimme pitäneet yhteyttä matkajärjestelyihin liittyen.

Käytiin myös etsimässä koulu, jossa kielikurssimme järjestetään!

Päiväkodin löytäminen osoittautui todella haasteelliseksi, mikä ei varmaankaan ketään yllätä. Jouduimme  kysymään neuvoa monta kertaa, ja saimmekin kolmet erilaiset reittiohjeet. Tuli nähtyä jo kaupunkia.. Juuri kukaan ei puhunut englantia (fala ingles? = puhutko englantia), mutta onneksi oli kartta ja kansainväliset käsimerkit apuna.

Jenna näyttää tietä.

Appelsiinipuita on joka puolella!

Ninaa meinas alkaa jurppimaan minikahvit kun on tottunu juomaan pienestä ämpäristä. Jenna sanoi: ”täällä Portugalissa kahvikin tarjoillaan shotteina”.

”Mä oon niin onnellinen kun me ollaan täällä Portugalissa.”

Kahvitteluhetken ja ympäriinsä pyörimisen jälkeen päiväkoti siis löytyi viimein! Samantien kimppuumme hyökkäsi lauma lapsia ihmettelemään sinisiä silmiämme. Tuntui avuttomalta, kun ei ymmärtänyt lasten puhetta eikä voinut vastata oikein mitenkään heidän tuhansiin kysymyksiinsä. Olisipa kielikurssi ollut ennen harjoittelua.. Lapset ovat innokkaita, avoimia, reippaita ja uskomattoman suloisia! Saatamme laittaa matkalaukkuihin muutaman nappisilmän palatessamme..

Päiväkodissa on kaksikymmentä 3-5 vuotiasta lasta. Päiväkodin opettaja Angela on todella ihana ja rento täti, joka kertoili meille lapsista, työstään ja kaupungista. Hän korosti baarielämän tärkeyttä nuoren ihmisen elämässä (ja vähän vanhemmankin) ja työpäivän päätteeksi ajelutti meitä autollaan ympäri Castelo Brancoa näyttäen hyviä baareja antaen muita hyviä vinkkejä. Veimme hänelle tuliaisiksi Suomesta Fazerin suklaata ja Angela oli aivan frozen (lahjoja!!!).

Illalla lähdettiin iltakävelylle etsimään paikallista uimahallia porealtaan ja  / tai saunan toivossa. Uimahalli ei kuitenkaan vastannut odotuksiamme, joten jatkoimme kävelyä havaittuamme että käveleminen hoitikin jäisiä jäseniämme saunan lailla. Päädyimme johonkin ostoskeskukseen, jossa mm. Jenna kävi (kenkä)taivaassa ja Nina löysi WiFin, siis kaikki olivat onnellisia! Paluumatkalla kävelimme jalkapallokentän ohi ja ”harmiksemme” törmäsimme kokonaiseen joukkueeseen nappisilmäisiä alejandroja pallopelien merkeissä! Mukavaa, kun olemme alkaneet jo saada terveellisestä elämästä kiinni, kun olemme käyneet iltakävelyllä ja seuranneet urheiluakin.

XOXO