Naistenpäivän sushi
En tiedä, miksi töissä iski uskomaton sushin himo. Päätin, että teen niitä tänään itse, koska vaikka ne ovatkin aika työläitä, niitä on mukava väkertää ja saa ainakin tuoretta. Lähijunaa odotellessani soitin miehelleni, että jos hän on jo kotona, laittaisi riisin tulemaan. Hän sanoi olevansa vasta matkalla, itse asiassa lähellä samaa asemaa kuin minä. Junan tuloon oli tuolloin minuutti aikaa, ja hän epäili, ehtisikö junaan. Hivuttauduin lähelle laiturin portaita odottamaan, jolloin juna mateli juuri asemalle. Jättäydyin väkijoukon viimeiseksi ja toivoin, että mies ehtisi vielä kyytiin. Lähijuna pysähtyy kullekin asemalle vain pariksikymmeneksi sekunniksi, joten jos ei ole laiturilla kun juna milloinkin suvaitsee saapua paikalle, saa kaiken toivon heittää. Roikuin puoliksi oven välissä niin pitkään, että aloin saada vihaisia katseita, ja lopulta vedin pääni sisään sulkeutuvien metallisten ja kumisten leukojen välistä, jolloin näin kun mies loikkasi portaista laiturille, kaksi sekuntia liian myöhään. Höh.
Kotiasemalla kävin kaupassa ja ostin sushiaineksia, lohta, avokadoa, katkarapuja ja tonnikalaa. Kotona olin juuri ehtinyt purkaa kauppakassit, kun mies tuli kotiin ruusujen kanssa.
Sushin teko alkaa riisin keittämisellä, jota nyt näin arki-iltana yksinkertaistin ja nopeutin rutkasti. Jaksoin kuitenkin huuhdella riisin ennen keittämistä, jonka jälkeen annoin sen kiehua miedolla lämmöllä kannen alla. Kun kaikki vesi oli imeytynyt riisiin, lisäsin siihen vähän riisiviinietikkaa, suolaa ja sokeria. Jäähdytimme riisin väkivaltaisesti avoimen ikkunan vieressä, oikeastihan se pitäisi hitaasti leyhytellä viuhkalla viileäksi.
Makien (pienet rullat) ja futomakien (isot rullat) tekeminen on kaikkein hauskinta. Täytimme merilevälevyt riisillä, jonka päälle sipaistiin kerros wasabia, ja kokosimme päälle avokadoa, tonnikalasta ja majoneesista tehtyä tahnaa, ja katkarapuja, yhdessä ja erikseen. Pieniin rulliin riitti puolikas merilevälevy, isoihin meni kokonainen.
Rumia, mutta hyviä! Nigirien eli riisipallojen päällä on epäortodoksisesti tillillä maustettua graavilohta, joka olikin sattumalta melko suolattoman makuista, eikä näin hallinnut makua liikaa. Ruokajuomana toimi Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc -valkkari. Muistelin, että lähikaupastamme olisi saanut kertakäyttösyömäpuikkoja jotka olisin voinut napata mukaan, kun emme ole vielä saaneet ostettua kunnollisia. Niitä ei kuitenkaan nyt ollut, joten napsimme sushit sormilla napaamme, wasabiin ja soijakastikkeeseen dippaillen.
Pöydän olisi tietty voinut kattaa kunnolla kuvaa varten. Nääh. No, toivotaan ettei kukaan todellinen Japani-harrastaja saanut kohtausta tästä postauksesta. Haarukoilla emme sentään syöneet!