Naistenpäivän sushi

En tiedä, miksi töissä iski uskomaton sushin himo. Päätin, että teen niitä tänään itse, koska vaikka ne ovatkin aika työläitä, niitä on mukava väkertää ja saa ainakin tuoretta. Lähijunaa odotellessani soitin miehelleni, että jos hän on jo kotona, laittaisi riisin tulemaan. Hän sanoi olevansa vasta matkalla, itse asiassa lähellä samaa asemaa kuin minä. Junan tuloon oli tuolloin minuutti aikaa, ja hän epäili, ehtisikö junaan. Hivuttauduin lähelle laiturin portaita odottamaan, jolloin juna mateli juuri asemalle. Jättäydyin väkijoukon viimeiseksi ja toivoin, että mies ehtisi vielä kyytiin. Lähijuna pysähtyy kullekin asemalle vain pariksikymmeneksi sekunniksi, joten jos ei ole laiturilla kun juna milloinkin suvaitsee saapua paikalle, saa kaiken toivon heittää. Roikuin puoliksi oven välissä niin pitkään, että aloin saada vihaisia katseita, ja lopulta vedin pääni sisään sulkeutuvien metallisten ja kumisten leukojen välistä, jolloin näin kun mies loikkasi portaista laiturille, kaksi sekuntia liian myöhään. Höh.

Kotiasemalla kävin kaupassa ja ostin sushiaineksia, lohta, avokadoa, katkarapuja ja tonnikalaa. Kotona olin juuri ehtinyt purkaa kauppakassit, kun mies tuli kotiin ruusujen kanssa.

sushi7.jpg

Sushin teko alkaa riisin keittämisellä, jota nyt näin arki-iltana yksinkertaistin ja nopeutin rutkasti. Jaksoin kuitenkin huuhdella riisin ennen keittämistä, jonka jälkeen annoin sen kiehua miedolla lämmöllä kannen alla. Kun kaikki vesi oli imeytynyt riisiin, lisäsin siihen vähän riisiviinietikkaa, suolaa ja sokeria. Jäähdytimme riisin väkivaltaisesti avoimen ikkunan vieressä, oikeastihan se pitäisi hitaasti leyhytellä viuhkalla viileäksi.

sushi10web.jpg

Makien (pienet rullat) ja futomakien (isot rullat) tekeminen on kaikkein hauskinta. Täytimme merilevälevyt riisillä, jonka päälle sipaistiin kerros wasabia, ja kokosimme päälle avokadoa, tonnikalasta ja majoneesista tehtyä tahnaa, ja katkarapuja, yhdessä ja erikseen. Pieniin rulliin riitti puolikas merilevälevy, isoihin meni kokonainen.

sushi8web.jpg

sushi6web.jpg

sushi5web.jpg

sushi4web.jpg

sushi3.jpg

Rumia, mutta hyviä! Nigirien eli riisipallojen päällä on epäortodoksisesti tillillä maustettua graavilohta, joka olikin sattumalta melko suolattoman makuista, eikä näin hallinnut makua liikaa. Ruokajuomana toimi Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc -valkkari. Muistelin, että lähikaupastamme olisi saanut kertakäyttösyömäpuikkoja jotka olisin voinut napata mukaan, kun emme ole vielä saaneet ostettua kunnollisia. Niitä ei kuitenkaan nyt ollut, joten napsimme sushit sormilla napaamme, wasabiin ja soijakastikkeeseen dippaillen.

sushi2web.jpg

sushi1web.jpg

Pöydän olisi tietty voinut kattaa kunnolla kuvaa varten. Nääh. No, toivotaan ettei kukaan todellinen Japani-harrastaja saanut kohtausta tästä postauksesta. Haarukoilla emme sentään syöneet!

Suhteet Ruoka ja juoma Rakkaus

10 vuotta hiushistoriaa piirroksina

Kehityskaaret ja muutokset ovat kiinnostavia, ja harvemmin lukemieni tyyli- ja muotiblogien parhaimmistoa ovat mielestäni postaukset, joissa bloggaaja paljastaa tyylinsä kehityksen ja kulmakivet esimerkiksi lapsuus- ja nuoruuskuvien kautta. Vastaavanlaisia kehityskaaria on hauska lukea esimerkiksi musiikkimaun kehityksestä ja muutoksista tai vaikkapa jonkin projektin edistymisestä.

Koska yhdessä asiassa olen aina ollut ennemmin överit kuin vajarit -tyyppiä, paljastan nyt hiustyylini kymmenen vuoden varrelta. Eri kulmista ja huonossa valossa kuvattujen valokuvien sijaan päätin kohdata menneisyyteni silmästä silmään ja piirtää kuontaloista Ite puin-blogin innoittamana ( http://www.lily.fi/juttu/henkilokohtainen-tyylievoluutioteoria ) ”kaavakuvat”, se oli hauskaa ja kamalaa yhtä aikaa.

 

2001hius.jpg

Vuonna 2001 värjäsin hiukseni punaruskeiksi. Lookkiin kuuluivat tietysti sentin levyiset pandarajaukset ja tummanpunainen, lähes musta huulipuna. Varusteet kaulasta alaspäin: vyöstä tehty kaulapanta, liian iso Children of Bodom-bändipaita, sen alla musta verkkopaita, nyppyinen musta alushame (?!), jonka alla leveälahkeiset housut ja jalassa varrettomat miesten kengät. Ranteissa viisiriviset niittirannekkeet ja paljon rannerenkaita. Vuonna 2002 bändipaidat vaihtuivat pitkiin hameisiin, leveähihaisiin mustiin sifonkipaitoihin (alla usein pinkki tai violetti toppi) ja kelttikoruihin.

hius2003.jpg

Vuoden 2003 aikana kävin kolme kertaa kampaajalla. Vertailun vuoksi sanottakoon, että olen käynyt elämäni aikana kampaajalla yhteensä neljä kertaa. Olen aina tykännyt mieluummin tehdä itse, kuin maksaa jostakin, jonka osaan ihan riittävän hyvin. Kuvassa minulla on kirkkaanpinkit kuituhiusraidat, ja nostin usein pienet hiusosiot saparoille pään päälle. Elin hurjinta blackmetal-kauttani, johon nähden olin aika värikäs näky, sillä samaan aikaan löysin myös pinkin luomivärin, josta tuli ystäväni seuraaviksi vuosiksi. Ajelin myös kulmakarvani kokonaan pois, joiden tilalle piti tietysti piirtää niin korkeat ja ohuet kaaret kuin vain kehtasi. Vuonna 2004 värjäsin hiukseni violeteiksi ja leikkasin otsatukan ensimmäistä kertaa. Noihin aikoihin viihdyin pitkässä nahkatakissa, verkkopaidassa ja leveälahkeisissa liituraitahousuissa tai miesten reisitaskuhousuissa.

hius2005.jpgVuonna 2005 huovutin itselleni mustia ja punaisia villarastoja, jotka letitin omien hiusteni sekaan. Ostin myös violetteja ja pinkkejä kuiturastoja, joiden ansiosta kokonaisuudesta tuli jälkeen päin ajatellen melko sofioksasmainen. Isäni sanoi rastoja sukkahousuiksi. Vuonna 2006 värjäsin otsatukkani kirkkaan pinkiksi ja leikkasin sen v:n muotoiseksi. Nämä vuodet olivat rohkeimpien tyylikokeiluiden vuosia, jolloin tein kotona hienoja meikkejä ja asukokonaisuuksia, joita en koskaan näyttänyt muille kuin poikaystävälleni.hius2008.jpgVuoden 2006 lopulla heittäydyin hurjaksi ja värjäsin hiukseni vaaleiksi. Pituutta lähti samalla aika reilusti, mutta koska vuosi 2007 oli kuiturastojen aikaa, oikeaa tukkaani nähtiin vain harvoin. Latvojen sitkeän kusenkeltaisuuden pystyi myös hyvin peittämään kaikilla sateenkaaren väreillä. Vuonna 2008 leikkasin hiukseni A-mallisiksi ja ne olivat takaa hyvin lyhyet. En viihtynyt kampauksessa ja värissä ollenkaan, mutta koska olin nähnyt niin paljon vaivaa täydellisen hopeanvalkoisen saavuttaakseni, en viitsinyt heti muuttaa sitä.

hius2010.jpgVärjäsin hiukseni lopulta taas tummiksi vuoden 2008 lopussa. Vuosi 2009 menikin umpitylsällä tummanruskealla tavistyylillä pituutta kasvatellessa. Vuoteen 2010 mennessä hiukset olivat kasvaneet pituutta ja olin värjännyt ohimoilta lähtevät suortuvat samalla pinkillä kuin otsahiukseni vuonna 2006. Otsatukka oli, mutta suin sen usein sivulle, koska olin niin tottunut siihen edellisenä vuonna.

hius2011.jpg

 

Nyt hiukset ovat kasvaneet vielä lisää, ja pari kuukautta sitten värjäsin otsatukkani kaksiväriseksi. Alla on syklaaminpunainen tasainen osio, ja päällä mustia raitoja. Siinäpä se, varmaan minut pidempään tunteneet tunnistavat suurimman osan tyyleistä, sillä kaikki näistä ovat olleet käytössä ihan tavallisina arkipäivinä. Kuvia ei ole kaunisteltu eikä liioiteltu, naama-templatekin on piirretty jotakin sunnuntaiaamun random-räpsyä mallina käyttäen.

Mitähän keksisin seuraavaksi?

 

Kauneus Hiukset Meikki Höpsöä