Sanon liian usein: ”Toi ois niin helppo tehä ite”. Tuhahdin tämän lauseen mielessäni myös viime keväänä selaillessani rautakaupassa sisustustarra-arkkeja. Halusin makuuhuoneemme maalattuun kiviseinään jotakin, joka ei vaadi porakonetta eikä vahingoita maalipintaa, joten halusin kokeilla seinätarraa. Petyin kerta toisensa jälkeen kauppojen valikoimiin; geneerisiä kukkasia ja ornamentteja, kliseisiä ”carpe diem”-tason tekstejä, lastenhuoneeseen autoja ja eläimiä. Vielä enemmän petyin hintaan, A2-kokoisesta arkista olisi saanut pulittaa helposti 80-100 euroa. Muistui mieleen, kun vietin pari yötä yksin serkkuni asunnolla, ja pelästyin kuoliaaksi monta kertaa, kun valtavat, huonosti pysyvät seinätarrat räpsähtelivät alas seinältä. En siis halunnut ostaa kallista sikaa säkissä, enkä tyytyä valmiisiin valikoimiin. Järkeilin, että kyseessä on kuitenkin pelkkää muotoonleikattua, värillistä kontaktimuovia.

Marssin askartelukauppaan ja ostin puoli metriä mustaa, läpinäkymätöntä kontaktimuovia, ja kotona ryhdyin luonnostelemaan. Leikkasin muovista oksan ja (hieman muotopuolia) lintuja, ja koska halusin viedä idean vielä pidemmälle, sommittelin ne Ikean koukeroisen Ung-kehyksen sisään. Sitten kiinnitin palat suoraan seinään, mallasin kehyksen oikealle kohdalle ja kiinnitin sen irrotettavilla mutta kestävillä tarrakoukuilla. Vaikka olin varmistanut askartelukaupassa, että muovin liima irtoaa seinästä helposti, vajaassa vuodessa olen todennut sen pysyvän niin napakasti, että kokeilen neuroottisesti säännöllisin väliajoin kiskoa paloja irti seinästä, ja hyvinhän ne irtoavat jälkiä jättämättä. Tee-se-itse vs. valmis tarra siis 1-0. Koska kehyksessä ei ole lasia, se on hyvin kevyt ja pysyy tarrakoukkujen varassa. Vaikka koko virityksestä tulee taulumainen fiilis, lähempää katsomalla huomaa, että kehysten sisällä ei mitään taulua olekaan, ja seinän epätasaisuus tekee kokonaisuuteen hauskan, ”vääränlaisen” efektin.

Minulla kävi siis hyvä tuuri sekä kontaktimuovin liiman laadun että seinäpinnan kanssa, ja ne sopivat hyvin yhteen. Jotkut muovit varmasti järjestävät ikäviä yllätyksiä irrotettaessa, mutta jos sopiva materiaali löytyy, kannattaa kokeilla, koska tämä väkertely on halpaa (n. 5-7 euroa metri) ja helppoa.