Miten jaksat tehdä hoitotyötä?

“Varmasti tosi rankkaa olla sairaanhoitaja”

“Aa, sulla ei olekkaan viikonloput vapaata. Joudutteko olemaan siis koko yön töissä?”

“Korona aika oli varmasti teille rankkaa.”

“Ainakin aina löytyy töitä!”

“En kyllä itse pystyisi tuohon työhön..”

Moni hoitotyötä tekevä varmasti tunnistaa nuo kyseiset kommentit ja kysymykset kun tulee puhe omasta ammatista. Ihmiselle joka on ollut sairaalassa korkeintaan vierailijana, on vaikea selittää mitä kaikkea työ voi sisältää. Sairaanhoitajan työ voidaan nähdä myös melko kapeana, vaikka työtä voi tehdä hyvin monella eri tavalla. Työaikoja kauhistellaan, ja kolmivuorotyö voikin tutkimuksienkin mukaan altistaa useille eri sairauksille, puhumattakaan psyykkisestä ja henkisestä hyvinvoinnista. On totta, että kohtaamme paljon surullisia ja raskaita tapauksia ja teemme työtä usein niukalla resurssilla, myös oman hyvinvointimme kustannuksella. Pahimmillaan työ voi uuvuttaa henkisesti että fyysisesti erittäin rankasti. 

Mutta siitä, mikä meitä vielä pitää työssä josta negatiivisia puolia löytyisi varmasti vielä enemmänkin kuin luettelen, tulee puhuttua vähemmän. Huomaan että itsestänikin ajoittain niiden positiivisten puolien löytäminen on haastavaa varsinkin rankkojen työvuorojen jälkeen.

Minut hoitoalalle sai ajatus siitä että haluaisin tehdä työtä joka on ihmisläheistä, voisin auttaa muita ja kokea työn merkityksellisyyden. Vaikkakin osittainen syy oli myös siinä, että koin painetta päästä opiskelemaan mahdollisimman nopeasti. Ensimmäiset vuoteni työskentelin traumatologisella vuodeosastolla, ja muistan miten jännittävää ja mielenkiintoista traumapotilaiden hoito oli. Nopea tempoinen työ ja erikoisalana traumapotilaat kiinnostivat. Teholle siirryin kun kaipasin uutta opittavaa ja haastetta, ja tunne oli sama kuin aloittaessa traumaosastolla. Toki myös tunteiden keskelle mahtui (ja mahtuu edelleen) paljon pelkoa sekä epävarmuutta uuden oppimisesta. Traumapotilaissa erityisesti on aina kiinnostanut vammojen syntymekanismit sekä hoito, ja se kun näkee potilaan kuntoutuvan jopa kotiin asti. 

Teho-osastolla työskentelyssä minulle mielekästä on edelleenkin jatkuva uuden oppiminen ja muuttuvat tilanteet. Teho-osastolla työskentelystä ajatellaan usein että se on hyvin hektistä ja jatkuvia akuutteja tilanteita vaikka tosiasiassa se on hyvin rutinoitunutta, perus- sekä lääkehoitoa. Tarpeen tullen tulee osata reagoida potilaiden nopeastikkin muuttuviin tilanteisiin. Ja se onkin omasta mielestäni tehohoidon suola. Voit nähdä potilaan voinnin paranevan tai hiipuvan, ja osaat reagoida tilanteisiin sen mukaan. Iso ja tärkeä osa työskentelyä on myös työyhteisö jonka avulla jaksaa raskaimmatkin tilanteet.

Koen myös että sairaanhoitajana työskentely on vaikuttanut paljon omaan tapaan katsoa maailmaa ja ihmisiä. Kun on nähnyt paljon elämää sekä kuolemaa monista eri näkökulmista, omakin ajattelutapa muuttuu. Oman arjen sekä terveyden merkitys korostuu ja sitä on oppinut arvostamaan eri tavalla.

Ja onneksi niitä päiviäkin on kun muistaa miksi alalle on päätynyt ja miksi edelleen työtä haluaa tehdä, varsinkin kun näkee potilaan silmissä kiitollisuuden sekä arvostuksen saamastaan hoidosta.

Miksi sinä jaksat tehdä hoitotyötä?