Alkuihmettelyä

7.-14.8.2016

 

Sunnuntai 7.8.

Lensin siis sunnuntaina Soft Landing Campin jälkeen Newarkista Pohjois-Carolinaan Charlotteen, ja sieltä määränpäähäni Evansvilleen. Evansvilleen lensin tosi pienessä lentokoneessa, ja lento myöhästyi noin puoli tuntia kovan sateen ja ukkosen vuoksi. Olo koneessa oli hermostunut: enää ihan vähän aikaa siihen, että vihdoin tapaisin mun host-perheen, jonka olin tähän mennessä nähnyt vain kuvissa ja kahdessa puhutussa Facetime-puhelussa. Kun lopulta Evansvillessa kävelin koneesta ”putkea” pitkin sisälle, mietin vaan hermostuneena, että mihin mun pitäisi mennä, mistä saan matkalaukkuni ja missä kohdassa mun host-perhe on mua vastassa. En ehtinyt kauaa ihmetellä kun jo ekan käytävän käveltyäni näin tutunnäköiset naamat ja kyltin, jossa luki ”WELCOME ELLA”. Oli ihan hassu olo nähdä kaikkien kasvot ensimmäistä kertaa livenä. Seuraavaksi otettiin meistä kuva, haettiin mun matkalaukku ja lähdettiin kiinalaiseen ravintolaan syömään. Ravintolassa mulle tulikin eka shokki: kattauksessa oli pelkkä haarukka, ei veistä. Kun olin selviytynyt kaikesta muusta lautasellani olevasta ruoasta haarukalla, jäljellä oli enää epämääräinen rapu, jonka olin jättänyt viimeiseksi. Syömisestä ei tullut mitään, joten luovutin ja pyysin veitsen. Host-isäni sanoi huvittuneena, ettei USA:ssa valtaosa juurikaan käytä veistä. Ruoan jälkeen kävimme kaupassa ja ajoimme lopulta kotiin, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Evansvillestä. Kotona minulle esiteltiin paikkoja sisältä ja ulkoa. Sisällä hämmästyin, kun sanottiin että saa olla kengät jalassa. Tämä tapa on kuulemma kuitenkin ihan yksilöllistä. Kävimme kiertämässä pienen metsälenkin, kun host-vanhempani näyttivät missä pihan rajat menevät. Äänekäs ötököiden sirinä, isot hämähäkit ja vihreinä välähdyksinä hämärässä näkyvät kiiltokärpäset (oikeasta nimestä ei hajuakaan) saivat paikan tuntumaan tosi eksoottiselta. Loppuillan purin laukkuja, yksi perheen kissoista seuranani.

Kuva musta kun huomaan mun host-perheen lentokentällä. 😀

 

Kuva lentokentältä

 

Mun huone

 

Laukkujen purkamista hyvässä seurassa

 

Maanantai 8.8.

Maanantaina me käytiin koululla ekaa kertaa. Mä ja mun host-sisarukset, Rachel ja Zeke, käydään siis kaikki samaa koulua, Edwards County High Schoolia. Zeke on freshman, mä oon junior ja Rachel on senior. Koululla me kierreltiin vähän paikkoja ja meillä oli kuoro- ja soittoharjoitus. Tämä harjoitus oli IMEA:ta varten. IMEA on siis jonkinlainen kilpailu, johon osallistuu soittajia ja laulajia koko Illinoisin osavaltiosta. Kaikki menevät lokakuussa oman alueensa koe-esiintymiseen, jonka perusteella karsitaan muusikkoja seuraavaan karsintaan. En oikeastaan itsekään tiedä vielä miten homma toimii, mutta päätin itse osallistua huilunsoiton osalta. IMEA:an ei osallistu meidän koulusta kovin moni, joten harjoituksessa oli tosi vähän porukkaa. Harjoituksen jälkeen kotona pähkäilin kurssivalintoja, söimme illallista ja katsoimme telkkarista olympialaisia.

 

Tiistai 9.8.

Tiistaina lähdin aamulla lääkäriin host-isäni Donin kanssa, koska Illinoisin osavaltiolla on jonkinlainen vaatimus, että vaihtarien pitää käydä terveystarkastuksessa ennen kuin he voivat osallistua esimerkiksi koulun urheilujoukkueisiin. Myöhemmin päivällä minä, Rachel ja Zeke menimme uimaan kotimme takapihalla olevaan lampeen. Ulkona oli reilut 30℃, ja sää on siis ollut täällä vähintään yhtä kuuma koko kesän, joten vesi oli tosi lämmintä. Meloimme (lue: istuimme kanootissa, joka oli noin 30cm veden alla ja yrittäessämme pysyä kaikki kanootissa ja liikkua eteenpäin yhden melan avulla, kaaduimme noin 10 kertaa) ja uimme ja meillä oli superhauskaa. Illalla söimme taas illallista ja katsoimme olympialaisia. Tämän jälkeen host-äitini Denisen, joka on siis eläinlääkäri, piti lähteä katsomaan läheisellä tilalla olevaa korvansa loukannutta hevosta. Pääsin mukaan, ja olin ihan onnessani, kun tarkkailin hepan operointia ja rapsuttelin ympärilläni viliseviä kissoja, joita oli yhteensä kuulemma 37.

 

Keskiviikko 10.8.

Keskiviikon löhöilimme lähinnä kotona ja katselimme olympialaisia.

 

Torstai 11.8.

Torstaina menimme taas koululle, ja tapasin vihdoin kaksi muuta samaan kouluun tulevaa vaihtaria. Toinen heistä on saksalaistyttö nimeltä Lilli ja toinen on tanskalaistyttö nimeltä Camille. Teimme koululla lukujärjestyksemme, jonka jälkeen me käytiin mäkissä syömässä. Ja täällä mäkissä saa juustoateriassa kaksi hampparia ja juomaa saa ottaa rajattomasti! Myöhemmin mulla oli taas huiluharjoitus IMEA:ta varten. Illemmalla kävimme vielä pienellä mönkkäriajelulla Donin kanssa lähialueella. Näillä on siis sellanen mönkkäri, jossa on edessä kolme istumapaikkaa ja takana pieni lava.

 

Perjantai 12.8.

Perjantain vietimme Evansvillessa lähinnä shoppaillen. Paikassa, jossa söimme lounasta, oli juoma-automaatti, jossa jokaisella limsalla oli normaalin version lisäksi ainakin viisi vahtoehtoa. Itse join vadelmakokista, joka oli sikahyvää. Innostuin juoma-automaatista ehkä vähän laittoman paljon, mutta pitää nauttia pienistä asioista? Illalla, kaupoissa pyörimisen jälkeen, menimme leffaan katsomaan Suicide Squadin ja leffateatterissa oli makuuasentoon asetettavat nojatuolit! Finnkinoon samanlaiset, kiitos! Anyway, leffa oli tosi erikoinen, mutta tykkäsin siitä ja erityisesti leffan musiikeista.

 

Lauantai 13.8.

Lauantai vietettiin lähinnä kotona. Ulkona satoi kaatamalla ja ukkosti. Illalla nähtiin puutarhassa loukkaantunut opossumi, joka piti ampua sen huonon kunnon vuoksi.

Ukkosen ihmettelyä terassilla

 

Sunnuntai 14.8.

Sunnuntaina ainoa ohjelmanumero oli kirkko, joka oli klo 8.30-9.30. Mun host-perhe vastaa joka viikko toimituksen diaesityksestä ja audiosta, minkä takia me istuttiin takaosan ns. ohjauspaikoilla. Kirkko oli tosi erilainen kuin Suomessa: paljon laulua bändin säestämänä, ja kappaleet olivat virsiä nykyaikaisempia. Koko systeemi oli muutenkin modernimpi. Itse kirkkotilaisuuden jälkeen oli vielä ns. nuorten raamattuhetki. Host-perheeni käy kirkossa siis viikoittain, joten paikka tulee mulle varmasti vuoden aikana tutuksi.

 

Eka viikko oli lähinnä sitä, että päässä on valtavasti ajatuksia, mutta puhetta tulee ulos paljon vähemmän. Ymmärrän kuitenkin lähes kaiken kuulemani, ja puhuminenkin sujuu ihan hyvin. Olo on ollut kotoisa alusta asti, koska host-perheeni on todella mukava ja ymmärtäväinen. Huomasin ekan viikon aikana, että lähes jokaisessa tilanteessa, jossa minut on esitelty uusille ihmisille, esille on noussut seuraavat kaksi asiaa; sukunimeni, joka on jenkeille lähes mahdoton ääntää (Kuuri-Riutta), sekä kysymys, pelaanko Pokemon Go:ta. :D Olen huomannut myös mm. että telkkarimainokset ovat täällä paljon hauskempia kuin Suomessa.

 

-Ella