Elämäni eka tornadohälytys!
Helmikuu 2017
Helmikuun ekalla viikolla oli vihdoin viimeiset koristreenit ja -pelit. Fiilikset oli sekä surulliset että iloiset. Nautin koriskaudesta tosi paljon ja oli ihan mahtavaa tutustua mulle niin vieraaseen lajiin. Oli myös huippua että Camille oli koriksessa, koska vierellä oli aina joku yhtä hämillään oleva, jonka kanssa sai nauraa omille mokilleen. Kausi oli kuitenkin ollut rankka, koska treenejä ja pelejä oli kuutena päivänä viikossa. En saanut nukkua pitkään yhtenäkään aamuna viikossa, koska kouluaamujen perään meillä oli aina lauantaina aamutreeni ja sunnuntaina kirkko. Siksi olikin ihanaa kun sai ottaa taas vähän rennommin ja tehdä muutakin kuin pelata korista.
Tähän mennessä suunnitelmanani oli ollut osallistua myös koriskauden jälkeen alkavaan soft balliin. Olin käynyt jo syksyllä junior high -joukkueen harjoituksessa kokeilemassa ja Camillen kanssa olin käynyt myös muutamissa alustavissa treeneissä high school -joukkueen mukana. Nyt päätin kuitenkin jättää tämän lajin väliin, koska edessä oli pari kuukautta kovaa harjoittelua Dinner Theaterin merkeissä, ja koska liikkaopeni oli kertonut yrittävänsä järjestää myös jonkinlaista futistoimintaa keväällä.
Ja nyt tosiaan harjoittelimme showkuoron kanssa jo kovaa vauhtia koreografioita maalis- ja huhtikuun vaihteessa järjestettäviä Dinner Theater -näytöksiä varten. Tykkäsin showkuoroharjoituksista älyttömän paljon!
Sunnuntai 5.2.
Super Bowl -ilta youth groupissa
Perjantai 10.2.
Pep-band -tunnelmia poikien korispelistä
Tiistai 14.2.
Täällä Valentine’s Day näkyi oikeastaan vaan siinä, kun koulun lopuksi kuulutettiin pitkä lista nimiä, kenelle oli kukka- tai lahjalähetyksiä kansliassa noudettavana. Osa oli pariskuntien toisilleen lähettämiä, osa kavereilta kavereille, ja myös joidenkin vanhemmat olivat lähetttäneet osan.
Sunnuntai 19.2.
Tänä sunnuntaina me järjestettiin meidän kirkon nuorisoryhmän kanssa ”Valentine’s Day Banquet for Senior Citizens” eli ystävänpäiväillallinen vanhemman sukupolven asukkaille. Me tarjoiltiin ruoat, paikallisten ryhmäläisten muodostama bändi soitti taustamusiikkia ja pariskunnat otti kuvia meidän väsäämän ”ilmapallosydämen” kanssa photo booth mielessä. Ilta onnistui tosi hyvin ja vieraat tykkäsi!
Maanantai 20.2.
Koska meillä ei ollut koulua presidentinpäivän takia, me päätettiin viettää eläintarhapäivä Evansvillessä Pamin ja Camillen kanssa. 🙂
Perjantai 24.2.
Koska olin kevätlukukaudella opiskellut Human Body -kurssin, pääsin mukaan field tripille läheiselle yliopistolle katsomaan live knee replacement:iä, eli livenä suoritettua polven tekonivelleikkausta. Koko tilanne oli musta ihan älyttömän absurdi mutta mielenkiintoinen! Lavalla leikkauspöydällä oli siis ihmisruumis, josta oli peitetty kaikki muu paitsi toinen jalka. Yksi kirurgi apureineen toimitti leikkauksen, toinen kirurgi selosti tapahtumia, kamera heijasti valkokankaalle kuvaa leikkauksesta ja salillinen high school -oppilaita seurasi tapahtumia. Leikkauksen suoritettuaan kirurgit vastailivat oppilaiden kysymyksiin, minkä jälkeen saimme vielä mennä lavalle katsomaan leikkauksen lopputulosta läheltä ja tutkimaan erilaisia leikkauksissa käytettäviä työkaluja.
Tiistai 28.2.
Meidän paikkakunnan ympäristössä oli tornadohälytys, minkä takia meidän piti Rachelin ja Zeken kanssa istua lähes tunti kellarissa. Don ja Denise vapaaehtoispalokunnan jäseninä olivat palolaitoksella valmiina mahdollisiin hälytyksiin. Mun host-vanhemmat lupas että kellarissa me oltais täysin turvassa, joten mä olin vaan innoissani normaalista poikkeavasta arki-illasta. 🙂 Seuraavana aamuna me saatiin kuulla että lähellä joku mies oli jopa kuollut tornadon iskettyä suoraan hänen taloonsa. Onneksi näin pahoja tornadoja täällä ei kuitenkaan oo usein, sillä Don kertoi, että tämä oli vasta toinen kerta kun on pitänyt mennä kellariin suojaan kaheksan vuoden aikana kun he ovat asuneet tässä talossa.
Näitä hälytyksiä tuli meidän kännyköihin illan aikana moneen kertaan
-Ella