19.-25.9.2016

Nyt oli siis vihdoin se super amerikkalainen Homecoming-viikko. Viikon aikana tapahtui paljon kaikenlaista, joten päätin tehdä siitä oman postauksen.

Homecoming-viikon tarkoitus on siis nostattaa kouluhenkeä eli school spiritiä. Viikko on usein täynnä erilaisia tempauksia ja ohjelmaa oman koulun kesken. Päätapahtumat Homecoming-viikossa on kuitenkin usein oman koulun Homecoming-jenkkifutispeli ja tanssit.

Maanantai 19.9.

Meillä oli koulussa joka päivälle maanantaista perjantaihin oma pukeutumisteema. Maanantain teema oli ’Merica, eli piti pukea mahdollisimman paljon amerikanlippuprinttiä ja muuta amerikkasälää päälle. Mulla itsellä oli päällä farkut ja paita, jonka mun host-äiti oli tuunannut valkoisesta t-paidasta. Lisäksi mulla oli hiukset ranskalaisella letillä, johon sprayattiin sinistä, punaista ja valkoista hiusväriä. Maanantain päätteeksi meitä jäi myös iso joukko oppilaita koristelemaan koulun käytäviä. Koristelut olivat kaikki leijona vs. kotka -aiheisia, koska Homecoming-pelin vastustajajoukkueen maskotti oli kotka.

Koristelutunnelmia 😀

Camille, Faith ja mä

Kyllästyin blondeihi 😀

Tiistai 20.9.

Tiistain pukeutumisteemana oli Salad Dressing, eli tarkoituksena oli pukeutua jonkin salaattikastikkeen mukaisesti: Ranch – pukeudut cowboyksi, Caesar – pukeudut roomalaistoogaan, Thousand Island – olet hawaijilainen, jne. Itselläni jäi asun valinta vähän viime tinkaan, mutta mun host-äiti onneksi auttoi taas ja keksi Green Goddess -asun: mulla oli päällä vihreä lakana toogatyyliin kiedottuna, sekä päässä mun host-äidin tekemä ”kasvikruunu”. Nämä mulla oli siis tarkotus olla päällä, mutta mulla tuli pari mutkaa matkaan: matkalla koululle huomasin, että mun päähineessä oli ötököitä joten hyläsin sen koulun parkkipaikalle. Ensimmäisen tunnin jälkeen mun tooga oli myös ihan solmussa ja löysällä enkä osannut sitoa sitä takaisin mitenkään järkevästi. Hetken aikaa raahasin lakanaa epätoivoisesti mukanani kunnes jätin sen mun kaappiin ja tyydyin alla olleisiin treenishortseihin ja t-paitaan. 😀

:DD Aamupalat sylissä lähdössä kouluun

Keskiviikko 21.9.

Pukeutumisteemana tälle päivälle oli Millionaire, joten piti pukeutua jollain tavalla miljonäärimäisesti. Mä pukeuduin Zlataniksi. 😀 Päällä mulla oli futisshortsit ja t-paita, johon mun host-äiti teippasi numeron ja nimen.

Torstai 22.9.

Torstain teemana oli pukeutua oman luokka-asteen väreihin: freshmanit pukeutuivat vihreään, sophomoret siniseen, me juniorit punaiseen ja seniorit mustaan. Kaikilla piti olla päällä omat luokkapaidat, jotka oli saatu pari päivää aikaisemmin. Päivän lyhennetyn oppituntiosuuden jälkeen koko koulu siirtyi ensin koulubusseilla Albionin keskustassa olevalle ”keskusneliölle”, josta marssittiin luokittain koulun futiskentälle. Kentällä käytii erilaisia luokkakilpailuja, joita kaikki seurasivat katsomosta ja kannustivat.

Illalla koulun lentopallojoukkueella oli peli, jonka jälkeen luokka-asteet pelasivat toisiaan vastaan flicker ballia, joka on ns. siistimpi versio jenkkifutiksesta. Itse en päässyt pelaamaan, koska olin jotenkin onnistunut missaamaan ilmoittautumisen. Pelien jälkeen koululla oli vielä kokko, jonka ympärillä hengattiin, syötiin ja kuunneltiin musiikkia.

Kha’Liyah, mä ja Camille lentopallopelissä

Perjantai 23.9.

Perjantaina piti pukeutua koulun väreihin, eli mustaan ja punaiseen. Ideana oli osoittaa kannatusta jenkkifutisjoukkueelle, jolla olisi illalla peli. Yhdellä tunnilla meillä oli myös Pep Assembly, eli hengennostatustilaisuus, jossa koko koulu kokoontui saliin. Tilaisuudessa esiteltiin jenkkifutispelaajat, lentopallopelaajat ja cheerleaderit ja me soitettiin orkesterin kanssa musiikkia. Pääosuus Pep Assemblyssä oli kuitenkin Mr. Lion -kilpailu, jossa viisi senioriehdokasta kilpaili leikkimielisesti tittelistä erilaisin kisoin.

Illan pelissä puoliajalla valittiin perinteisesti koulun Homecoming Queen. Viisi ehdokasta ajettiin kaikki hienoissa autoissa kentälle, jossa kuningatar valittiin yleisön edessä. Tämän jälkeen me marssittiin taas orkesterin kanssa osuutemme. Pelin tulos kääntyi taas kuitenkin harmi kyllä häviöksi.

Lauantai 24.9.

Lauantai-iltana oli sitten tanssit. Koko homma oli musta aika hassu; me oltiin pimeässä liikkasalissa, jossa oli keskellä pieni koristeltu juhlateltta, jossa porukka tanssi. Ja siis tämä ei ollut todellakaan mitään Wanhojen tanssi -tyyppistä paritanssia vaan enemmänkin discomeininkiä. Itse en pitänyt tansseja kovinkaan ihmeellisenä tapahtumana (suurelta osin siksi etten tiennyt kappaleista puoliakaan), mutta mielenkiintoinen kokemus se kuitenkin oli. 😀

Mä ja Camille tansseissa

Oma lemppariosuuteni koko viikosta oli varmaan luokkakisat ja pukeutumisteemat. Oli huippua nähdä, mten paljon viikon aikana koko koulu oikeasti panostaa pukeutumiseen, koristeluihin ja kaikkeen valmisteluun. Ja jopa kylällä oltiin panostettu viikkoon erilaisin koristein liikkeiden ikkunoissa. Musta olisi tosi hienoa, jos Suomessakin tehtäisiin jotain tämäntyypistä sen sijaan että koulunkäynti aina pelkkää opiskelua.

-Ella

29.8.-18.9.2016

Koska en ole ehtinyt kirjoitella nyt pitkään aikaan, päätin tehdä tällaisen myöhäisen (ei niin tiiviin) tiivistelmän kohokohdista kolmen viikon ajalta. 

Perjantaina 2.9. mun koulun jenkkifutisjoukkueella oli eka kotipeli. Täällä koulun orkesteri soittaa aina oman koulun jenkkifutispeleissä, ja mä ja mun host-veli Zeke ollaan siis meidän koulun orkesterissa, jossa mä soitan huilua ja Zeke trumpettia. Meidän ohjelmanumerot oli soittaa kansallislaulu ja koulun kannatuslaulu ennen peliä, ja pari kappaletta marssien väliajalla. Ekaksi me mentiin kaikki orkesterilaiset musiikkiluokkaan viemään kamppeet ja soitinkotelot, minkä jälkeen suunnattiin kentälle. Olin ihan super innoissani koko ajan ja se tunnelma oli NIIN amerikkalainen, kun jenkkifutispelaajia ja cheerleadereita vilisi ympärillä ja amerikanlippu liehui salossa. Kansallislaulun soitettuamme me istuttiin kaikki orkesterin omassa katsomon osiossa odottamassa puoliaikaa. Puoliajalla me mentiin kentälle ja marssittiin ohjelmamme, joka meni itseasiassa tosi hyvin ja sekoilematta, vaikka vähän jännittikin. Ja tästä on siis myös video, jonka mun host-isä kuvasi uudella dronellaan. Me oltiin siis harjoiteltu meidän marssiohjelmaa aina aamuisin band-tunneilla ulkona kentällä. Ja kerron tästä nyt nykyaikamuodossa, koska harjoittelu on jatkunut ja marssiohjelma on pidentynyt koko jenkkifutiskauden ajan. Meillä on aina jokaisella  kolme omaa pokeripelimerkkiä; sininen, punainen ja valkoinen. Kaikilla on oma numero, joka lukee omissa pelimerkeissä. Sitten meidän kaksi musiikinopettajaa asettaa kaikki soittajat yksitelleen paikoilleen kentällä ja kaikki merkkaavat paikkansa yhdellä tietynvärisellä pelimerkillä. Näin käydään läpi kaikki asetelmat, minkä jälkeen marssitaan tietyssä tahtimäärässä asetelmasta toiseen, ja kun tämä sujuu, otetaan soittimet mukaan. Tätä me siis oltiin pyöritelty koko alkuvuosi, lähes aina paahtavassa helteessä hikoillen. Vaikka tää saattaa kuulostaa jollekin tylsältä niin mä oon tykänny tosi paljon; musta on tosi kiva alottaa joka koulupäivä musiikilla, joka toinen päivä kuorolla ja joka toinen orkesterilla. Peli me valitettavasti hävittiin enkä pelin kulusta tajunnut juurikaan mitään, mutta oli hauskaa!

Mä ja Faith katsomossa odottamassa puoliaikaa 🙂

Kuvakaappaus marssivideosta. Koko videon näkee linkistä:

https://www.youtube.com/watch?v=RNpf042jd_U

Lauantaina 3.9. me mentiin mun host-perheen kanssa Evansvilleen. Ensin me pyörittiin kaupoilla ja käytiin syömässä ja illalla me mentiin Cirque du Soleil -näytökseen. Näytöksen teema oli Avatar ja esitys olikin siis kokonaisuudessaan sinisten Avatar-ihmisten akrobatiaa monissa eri muodoissa. Itse tykkäsin näytöksestä tosi paljon.

Mä ja mun host-sisko Rachel ravintolassa

Seuraavana päivänä, sunnuntaina 4.9. me mentiin mun host-perheen kanssa läheiselle paikkakunnalle, Grayvilleen. Siellä oli vuosittainen juhlaviikonloppu, Grayville Days. Tiivistettynä homma oli siis se, että ihmiset istuivat pääkadulla retkituoleissa kuuntelemassa country musiikkia ja syömässä eri kojuista ostettua roskaruokaa. Illalla oli lisäksi 25 minuuttia kestävä ilotulitus, joka oli tosi hieno. Melko varmasti hienoin ilotulitus, mitä oon koskaan nähnyt, mitä en tosiaan ollut osannut odottaa tällaisen pikkupaikkakunnan juhlatulitukselta. Mun host-vanhemmat on paikallisen vapaaehtoispalokunnan jäseniä, ja heidän tehtävänään oli tänä päivänä olla varmistamassa ilotulitustilanteen turvallisuus. Tämän takia me oltiin liikkeellä oman auton lisäksi paloautolla, mikä oli siistiä. 🙂

7.9. tuli täyteen mun eka kokonainen kuukausi mun host-perheessä. Tuntui hullulta, että aikaa oli oikeesti kulunut jo kuukausi, mutta silti koin että oli ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä siinä ajassa. Annoin ekan kuukauden kunniaksi mun host-perheelle kortin, johon listasin asioita, joista oon heille kiitollinen, sekä lahjakortin heidän suosimaansa jätskipaikkaan.

Seuraavana sunnuntaina, 11.9., oli ensimmäistä kertaa kirkon youth group, jossa tullaan siis käymään mun host-perheen kanssa viikottain koko vuoden. Siellä me pääasiassa syödään, lauletaan bändin säestämänä, käsitellään raamatullisia aiheita, ja pelataan mm. videopelejä ja alla olevassa kuvassa näkyvää Nine Square -peliä.

Perjantaina 16.9. oli tarkoitus olla jenkkifutispeli, mutta ukkosen ja sateen takia peli jouduttiin siirtämään, minkä takia meidän edellisestä kerrasta pidentynyt puoliaikamarssikin jäi siis marssimatta. Kun sade oli puhjennut oikein kunnolla, katsomo ja molemmat joukkueet siirtyivät sisätiloihin odottaaan jos peli saataisiin vielä aloitettua. Tässä vaiheessa me soitettiin orkesterin kanssa pieni henkeä nostattava ohjelmanumero salissa odottaville ihmisille. Sää ei tästä kuitenkaan parantunut, ja oppilaat siirtyivät läheisellä kirkolla järjestettävään Fifth Square -hengailutapahtumaan. Tämä siis järjestetään aina kotipelien jälkeen ja ohjelmassa on aina ruokaa, erilaisia pelejä ja jonkun henkilön kertoma uskonnollinen tarina/opetus. Tapahtuma oli tosi kiva, koska siellä oli oikeasti valtaosa meidän koko koulusta.

Kuva salin ohjelmanumerosta

Muuten tänä aikana oli lähinnä sitä kouluhälinää, joka oli lähtenyt jo vähän sutjakammin pyörimään tässä vaiheessa. Myös viikottaiset koripallojoukkueen punttisalivuorot olivat käynnistyneet, mistä olin tosi innoissani. Koripallokautta (inan kauhulla) odotellessa… Laitan alle vielä pari kuvaa tältä ajalta.

Juttua riitti ekalla juttutuokiolla kuukauteen ♥︎

-Ella