Calendario Navidad – 5 – Itkuvirret

On takuuvarmoja joululauluja, jotka saavat kyyneleet silmiin, vaikka ne kuulisi keskellä veroviraston jonoa. Siinä sitä sitten katsellaan kattolamppuja ja kröhitään ja huomataan, että hitsi vieköön, kun meni joku roska silmään.

Ykköspaikkaa pitää tällä hetkellä Carolan herkkä Himlen i min famn. En ole uskonnollinen ihminen, mutta laulun sanat saavat ajattelemaan Jeesuksen syntymää äitinsä kannalta. Ihmisen joka tosissaan uskoi, että tässä on nyt maailman vapahtaja, joka jo syntyessään kantaa maailmaa harteillaan. Se hetki, kun äiti katsoo lastaan ja miettii, että kannanko tosiaan taivasta sylissäni. 

Hyvänä kakkosena on Driving home for christmas. Etenkin nyt, kun on mennyt yli puoli vuotta siitä, kun viimeksi on saanut halata ystäviä tai silitellä siskon pojan hiuksia, alkaa sitä laskea päiviä jo kotiin tuloon. 

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä on ikisuosikkini Lumiukon Walking in the air. Siitä tulee mieleen aattoaamut kotona. Olemme syöneet riisipuuron (jonka manteli meni taas kerran siskolle tai isille).  Keittiössä laitetaan asioita uuniin ja pestään perunoita, asetellaan kalavateja ja leikataan sipulia. Ehkä joku lähtee lasten kanssa ulos ja mietitään, milloin sauna laitetaan lämpiämään. Otan kupillisen kahvia (jossa on vähän liian vähän maitoa ja kitkerää kahvia ja irvistän pikkuisen joka kerta kun maistan sitä, koska isin kahvikupit ovat liian pieniä), istun olohuoneen kulmassa olevaan tuoliin ja annan tutun tunnusmusiikin kuljettaa minut takaisin jokaiseen jouluun, jonka olen Suomessa viettänyt.

https://www.youtube.com/watch?v=ubeVUnGQOIk