Eka kierros – Mä tarjoon.

Travojago – on esperantoa ja tarkoittaa matkaa tai kierrosta.

Esperanto taasen merkitsee ”sitä joka toivoo”, haaveilijaa, haihattelijaa, taivanrannanmaalaria. 

Inspiraatiokuvat ovat kaksiteräinen miekka. Välillä vainoharha iskee ja epäilen jonkun vakoilevan elämääni, välillä on ruutu täynnä Coelho oksennusta.  

Yritin selvittää itselleni mitä näissä ensimmäisissä postauksissa kerrotaan. Yleensä puhuttiin pohdinnasta  ja villasukista. 
Ehkä pohdin, ehkä en. Todennäköisimmin avaan tajunnanvirtaa jota ei pohdinnaksi voi kutsua äitinikään. Ja äitini sentään kaunistelee yleensä kaikkea tekemääni.
Villasukkia toivon käyttäväni mahdollisimman harvoin, koska edessä on muutto Espanjaan. Tosin laattalattiat ovat kylmät ja minä olen vilukissa.
En uskalla luvata blogista mitään, paitsi pilkkuvirheitä ja yhdyssanojen arvuuttelua. Lukihäiriöön osaan itse suhtautua huumorilla, monesti kielioppinatsit ei. 

Meitä muuttaa kaksi ihmistä ja kaksi kissaa. Meistä lisää myöhemmin. 
Nyt se on avattu sitten, keskusteluyhteys ja vuorovaikutus.

Sosiaalipornoa tuutin täydeltä.