Ekat kerrat
Vieläkö muistat miltä ensimmäinen yö uudessa kodissa tuntui?
Hesari kysyi joskus näin.
Nyt on minulla ja kissoilla takana ensimmäinen yö uudessa kodissa. Vaikka miehen kanssa on yhteisiä aamuja takana jo useita satoja, tuntui tämä aamu erilaiselta. Olen aiemmin lähinnä ajautunut asumaan yhteen entisten rakkaideni kanssa. Yksi palasi armeijasta, toinen ulkomailta ja ennen kuin huomattiinkaan asuttiin saman katon alla ja mietittiin kuka käy kaupassa. En ole ennen ollut tilanteessa jossa olisi päätetty, että tuossapa on muuten mainio torstai muuttaa yhteen.
Yhtäkkiä arkisen pubivisan päätteeksi minusta tulikin kalliolainen ja avopuoliso. Nukkumaan mennessä sen tajusin, ja toivotin ”Hyvää yötä avomies” johon mies osuvasti totesi ”Jaa, niin joo, näin se siviilisääty sit muuttuu”. Tajusi ilmeisesti peittää paniikin äänessään, kun kuuli sen minun äänessä.
Kissat olivat hieman epäileväisiä tämä busineksen suhteen.
Ensin vuoden verran soudetaan ja huovataan, tapaillaan, seurustellaan, pelästytään sitoutumista vuorotellen ja lopulta annetaan periksi. Ja sitten tämä! Myönnetään, että vaikka erillään toimimme hyvin, yhdessä vielä paremmin. Toisen kotiin muuttaminen on silti aina hieman outoa. Vaikka aika hyvin tunnenkin Miehen rutiinit jo. Häiritsenkö toista? Siivotkoot itse sen sohvan! Vieläkö saan aamuisin kahvin aina sänkyyn, vai pitääkö alkaa keittää itse nyt, kun asun täällä? Mitäköhän se haluaa syödä?
Viikon verran olen kulkenut Miehen luo omilla avaimilla ja jokaisella kerralla tekee mieli ensin soittaa ovikelloa, varoittaa, että täällä olen nyt tulossa. En ole soitellut, pari kertaa tosin mesessä ilmoittanut että olen kohta siellä. Käytännössä kuitenkin on tässä jo vuoden päivät yhdessä asuttu, mutta byrokraatti päässäni pääsi mukaan tähän ideaan vasta nyt. No paniikki ja ahdistushan siitä syntyi. Tottakai. Mutta onhan tämä nyt ihan ihanaa kuitenkin. Siis sellaista mannapuuroa ja mansikkaa, kotileikkejä ja ihanaa odotusta siitä, että pääsee yhteiseen kotiin päivän päätteeksi.
Tämä aamu oli ensimmäinen myös siksi, että ensimmäistä kertaa ikinä meille kävi vahinko. Kahvi oli loppu, potentiaalisen kriisin ehkäisi kulman takana olevan ihana Asikaisten leipomo.
Kuulkaa kyllä siinä oli lähiön tytöllä mannermaiset tunnelmat, kun kipittää kivijalkaleipomoon ostamaan tuoreita nisuja ja kahvia uuden elämän kunniaksi.
Hönön ratkaisu organisaatiomuutoksiin. Kaikkien vaatteet helvettiin ja mulle peti. Kiitooos!