Heimoveljet ja sisaret

Välillä internetissä tulee vastaan viisauksia jotka pysäyttää ja laittaa miettimään. Lauseita jotka pyörii päässä pidempään. 

Totta puhuakseni tämä lause oli alunperin seesteisessä kuvassa, jossa kaksi hippityttöä tanssi kukkaseppeleet päässään rannalla ja taustalla oli auringonlasku. Kauniimpi se oli kuin tämä, mutta ei se ollut minun heimoni.  

Yhteinen kieli, tavat ja uskomukset. 

Meitä on noin 20 aikuista ja jatkuvasti kasvava joukko lapsia, viisi kissaa, kaksi koiraa ja pari rottaa.

Meidän heimomme tietää kenestä puhutaan, kun kysellää mamua tai papua. Tiedämme kenen lapselle suunniteltiin nimeksi Spy Mantea jonkun kuohuviinin täyteisen illan päätteksi. Olemme nillittäneet jo ennen kuin kukaan muu tiesi edes siitä sanasta, ja paheksumme yhdessä esimerkiksi sanoja tissitakiainen ja rakkauspakkaus.

Käymme torstaisin pubivisassa ja vietämme juhannukset ja uudet vuodet yhdessä mökillä. Me tytöt käymme virkistymässä Tallinnassa pari kertaa vuodessa. Pojat pelaavat lautapelejä ja pleikkaa, tytöt käyvät syömässä ja saunomassa. Yhdessä on jaettu iloja ja suruja. Raskausuutisia, lapsettomuutta, vauva-arjen rankkuutta. Opiskelut, ensimmäiset oikeat työpaikat, väärät naiset ja oikeat miehet. Luomme turvallisen piirin, jossa jokainen tietää voivansa purkaa pahaa mieltään ilmaan sen suurempaa draamaa.  En muista kenenkään riidelleen suoranaisesti. Kinaa saattaa tulla, mutta niihin ei jäädä vellomaan. Tässä tapauksessa pätee se, että asiat riitelee, ei ihmiset. 

Vuonna 2014 oli ilmeisen kylmää. Ah, Suomen kesä ♥ 

Juhannukset kuluvat mökillä. Siellä vietämme neljä päivää nauttien toistemme seurasta. Juhannusta odotan koko vuoden. Se kiireettömyyden tunne ja tieto siitä, että saa viettää rakkaiden ihmisten kanssa pitkiä kiireettömiä päiviä on sykähdyttävän ihana. Voin valvoa myöhään vuorotyötä tekevien tyyppien kanssa, jotka ovat hereillä kuitenkin kuuteen saakka tai herätä aikaisin reippailemaan aamuvirkkujen kanssa. Jokainen meistä elää siellä omassa rytmissään, mutta kuitenkin symbioosissa toisiinsa. 

Nämä juhannusreissut kuvaavat mielestäni hyvin sitä millainen ystävyytemme on. Lämmintä ja läheistä, kuitenkin jokaisen omaa tilaa kunnioittavaa. Aina löytyy joka, jolta liikenee täytetty pekoniherkkusieni, jos on unohtanut ostaa omia.

Tämä pärähti puhelimeeni juhannusaattona. Itkuhan siitä tuli. Ensinnäkin siksi, etten itse ole tuolla ja toiseksikin siksi, että olin ollut ystävien ajatuksissa juuri sillä hetkellä. Mese kävi kuumana koko illan, kun saimme live-raporttia Suomen juhannuksesta ja mies lupasi, että ensi vuonna vietetään juhannus Suomessa

Juhannukseen on vielä pitkä aika, mutta onneksi jouluun on enää nelisen kuukautta, joten silloin nähdään viimeistään.  

*tähän paljon pinkkejä vilkkuvia hymiösydämiä*