Odotussalin lattia oli vaaleaa muovimattoa, jossa oli sinisiä pieniä ruutuja. Sanoin miehelle, että ovat siinä varmaankin siksi, etteivät muut roskat näkyisi niin hyvin. Mies vielä järkytyksestä tokenemattomana tokaisi vain, että oikeesti vai?

Odotimme kolmisen minuuttia ja pääsin hoitajan luo

”Lo que ocurrió- Mitä kävi?… Alergia antibiótico?” 

Selitin jälleen kerran ”umm..accidente.. uumm.. cocina..” ja näyttelin veitsellä viiltoa. Onneksi muistin jopa antibiootin nimen, jolle olen allerginen. Hoitaja kirjasi sen muistiin

”Mistä sä ton voit muistaa?” mies kysyi.

”No kun kerran menee anafylaktiseen shokkiin siitä niin muistaa.”

Jälkeenpäin Mies kertoi, miten hoitaja oli ilmeestä päätellen nämä sanat suomen solkotuksestamme ymmärtänyt.

Paareilla makasi pyörällä moottoripyörään törmännyt sekakäyttäjä, joka toi pientä jännitystä muuten odottavaan ilmapiiriin arvaamattomalla kohelluksellaan. Odotimme toiset kolme minuuttia, ja joku kutsui minua nimeltä. Mies kärräsi minua pyörätuolissa ja tottumattomana ohjastajana ajoi hoitavan lääkärin jalan yli oviaukon kohdalla, sori siitä. 

Pieni hoitohuone oli valkoinen ja loisteputkinen. Desinfiointiaine, adrenaliini ja liian pitkät työvuorot täytti ilman. Mies päätti lähteä samalla sekunnilla, kun lääkäri otti verisen sideharsotupon pois sormestani.

”I’ll wait outside okay?”

Oli saanut odotushuoneessa kuulemma tyhjennettyä vanhoja tekstareita ja käsitellyt kuvia Instagramia varten odotellessaan.

Ensimmäisenä puudutteet.

”Oh, Fuuuuck..”, lääkäriä naurattaa kiroiluni. ”Yes it hurts now, but not for long ¿Si. Better now?”

Hän alkaa kaivelemaan ja käskee katsoa muualle. Tuijotan epämuodostuneeksi turvonnutta sormea. Verta tulee paljon, ja hoitaja joutuu vaihtamaan käden alla olevaa inkotenssisuojaa jatkuvasti. Lääkäri on selkeästi askarteluihmisiä: leikkaa kumihanskojen yhden sormiosan irti, ja kyhää siitä kiristyssiteen sormeen. Hoitaja oli tällä välin tuonut tippatelineen ja suolaliuosta huoneeseen. Niitä ei onneksi tarvittu.

”I am checking for your tendon. Taivuttakaa sormea. Ei kun taivuttakaa sitä! F.L.E.X. your F.I.N.G.E.R.” Hymyillen mielestäni taivutan sitä. Lääkäri ilmeisesti luuli, etten ymmärrä mitä hän haluaa, ja ihmettelee kun en tajua edes elekielestä. Minä taas en huomannut, että eihän se sormi mihinkään liiku, vaikka aivot niin väittää.

”You have cut your tendon. Etusormen koukistaja jänne on kokonaan poikki, hermot onneksi kunnossa.”

Jänteen ompelua oli seuraamassa useampikin lääkäri ja pari hoitajaa, päällimmäisiä riekaleita ommeltaessa yleisö kaikkoaa, normi näky päivystyksessä.

Kiitos ja näkemiin sitten vaan. Kahden viikon päästä oman alueen ortopedille jälkitarkastukseen.

Adios!

Kaiken kaikkiaan hommat sujuivat yllättävät sutjakkaasti. Emme nyt suoranaisesti suosittele viiltohaavoja käteen ja niiden hoidattamista Espanjassa, mutta voisi sitä pahemmassakin maassa sairaalaan joutua.

Tulemme päivystyksen ovista ulos. Tajuamme vasta nyt, ettei meillä ole kummallakaan takkia tai laukkua, miehellä on aamutossut jalassa ja minulla huumaantunut katse ja lastoitettu käsi. Yhteistä oli täysi tietämättömyys siitä missä kaupunginosassa edes oltiin.

Saamme taksin heti. Taksikuski kuulee, että olemme suomalaisia. Kehuu suomalaista terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmää.

Parin väärään suntaan kääntymisen jälkeen pääsemme kotiin. Kello on kaksi yöllä.