Täällä sydän huokailee ja itku silmän täyttää. 

Miksi lähteä? Saako ongelmiaan juosta pakoon? Mitä jos ne eivät ole suoranaisesti minun ongelmiani, mutta sosiaalinen omatuntoni tekee niistä minulle läheisiä asioita?

Hassutteleva Kallion maakari oli piirtänyt Alexille naamakarvoja.

Mitä jos ongelmat ovat sitä luokkaa, että en itse voi vaikuttaa enää asioiden kulkuun?

Olenko pelkuri jos totean, etten jaksa taistella tätä negatiivista ilmapiiriä vastaan? Ahdistavia päätöksiä päivästä toiseen. Suunnatonta turhautumista vallanpitäjien vieroittumiseen todellisuudesta. Ja kuitenkin: he ovat sinne kansan syvien rivien valitsemia. Eikä ole missään sanottu, etteikö uusi jytky tulisi taas. Poliitikot laskee luikuria ja lupailee tyhjyyksiä. Jokuhan niitä on tähänkin saakka uskonut. 

Taisi olla sama maakari kyseessä, joka oli koristellut Timonkin naaman.

Milloin saa mennä kysymään suoraan siltä kaverilta, jonka tiedän kampanjoineen kokoomuspoliitikon puolesta, että miltäs nyt tuntuu? Vieläkö kampanjoisit ehdokkaasi puolesta? Olet hoitoalalla määräaikaisella sopimuksella, sait juuri lapsen, ostitte sen asunnonkin. Vieläkö olet sitä mieltä, että tuo nuorehko nainen edustaa juuri Sinua parhaiten? Tuskin koskaan kehtaan sitä häneltä kysyä, koska välttelen moisia konfliktitilanteita viimeiseen saakka.

Kehtaako kukaan muukaan?

Kuvat ovat osa Poliittisen Valokuvan Festivaalia. Kuvia pääsee ihastelemaan Sörnäisten Piritorilla vielä parin viikon ajan.