Mies täällä hei!

Olen aina ollut kotieläjä. Edellinen asuntoni Suonionkadulla Helsingissä oli täydellinen. Jostakin syystä sen seinät olivat täysin äänieristetyt, enkä koskaan kuullut asuntoni ulkopuolelta pihaustakaan. Kaiken lisäksi se sijaitsi ylimmässä kerroksessa, ja sieltä näki koko Helsingin yli. Alta löytyvät kuvat otin aikonaan juuri tuon asunnon ikkunasta.

Jep. Ymmärrätte nyt varmaan, miksi asunto oli minulle niin rakas.

Muutin tänne nykyiseen asinpaikkaani viime toukokuussa, kun aiemman asuntoni vuokraisännän tyttären tytär muutti asumaan Helsinkiin. Nykyinen asuntoni sijaitsee Kallion parhaalla paikalla, mutta jostain syystä en ole koskan täysin kokenut täällä asumista samanlaiseksi taivaaksi kuin vanhassa kämpässäni.

Olemme hankkineet Valenciasta asunnon ensimmäiseksi kahdeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen jatkomme on vielä täysin auki. Ensimmäinen asuntomme Valenciassa on pieni Espanjan mittakaavassa (40 neliötä), ja olen huvikseni vilkuillut jo jatkosijoitusasuntoa.

Ongelmana on se, että Valenciasta löytyy niin valtava määrä ihania kämppiä, että haluaisin asua niistä kaikissa. Löytyy 70 neliön kahteen kerrokseen jaettua kerrostaloa, löytyy käsittämättömän romanttisia kattohuoneistoja, löytyy Ikean kalusteilla varustettuja opiskelijaluukkuja, löytyy perinteisiä lähiöasuntoja, löytyy kaikkea siltä väliltä.

Melkoinen ongelma, tosiaan.

Helsingissä asuessaan sitä on jo turtunut asuntojen vuokrakuluihin. Nykyinen 25 neliön asuntoni on sijaintiinsa suhteutettuna todella halpa, mutta siihen uppoaa silti kevyesti yli kolmasosa kuukauden tuloistani – huonona palkkakuukautena liki puolet. Espanjassa asuntojen hinnat ovat jyrkässä laskussa, ja 70 neliön asunnon saa itselleen 500 eurolla kuukausi. Toki tähän tulevat mukaan pakolliset kulut kuten netti, lämmitys, kaasu ja muut, mutta vuokrat ovat Valenciassa silti vain murto-osan siitä, mitä ne ovat Suomessa. Keskimääräinen neliöhinta vuokra-asunnossa on Valenciassa noin 8 euroa. Helsingissä vastaava oli kaksi vuotta sitten liki 18 euroa.

Asuntojen hinnoille kukaan vuokra-asukas ei voi mitään. Enkä minä tietenkään millään tavalla syytä asunto-omistajia siitä, että he pyytävät Helsingissä niin korkeaa vuokraa. Vuokrataso on kakkialla sama, ja rahaahan asunnoilla tehdään. Ymmärrän myös, että Valenciassa asunnot ovat halpoja kaupunkia ja koko Espanjaa riivaavan talousongelman ja työttömyyden takia. Tavallaan tunnen huonoa omatuntoa siitä, että muutan kaupunkiin kohtuullisesti toimeentulevana eurooppalaisena. Samaan aikaan tiedän, että olen aivan uskomattoman etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun ihmiseen nähden. Vapaan toimittajan työni mahdollistaa minulle työskentelyn muissa maissa ja ja muissa kaupungeissa. Kuinka mielettömän onnekas sitä voi olla?

Toteuttaa unelmansa.

Siitähän tässä on kyse.

Ainoa suurempi ongelma asuntojen etsimisessä on siinä, että monet vuokranantajat eivät Valenciassa jostain syystä halua asuntoihinsa lemmikkieläimiä.

Vaan eiköhän tuokin muutu, jos vain käymme asuntonäytillä ja esittelemme heille tämän nappisilmän.

Ja onhan mukana myös Pieni, josta ei meinaa saada kunnollista kuvaa millään, sillä neito on pelkkää mustaa pitkää karvaa ja eleganttia muodottomuutta. Tässä alla paras otos hänestä noin 25 testikuvan jälkeen:

Kissakuviin on aina hyvä lopettaa!