Mies täällä hei.
Lupasin ystävilleni kirjoittaa tähän blogiin tuntumuksiani matkan odotuksesta, matkasta ja siitä, miten ennen Espanjaan muuttoa asun Naisen kanssa kuukauden ajan 25 neliön ahtaassa yksiössäni. Tajunnanvirtaa luvassa!
Mainittakoon myös, että tekstini eivät toivottavasti tule olemaan ”hellanlettas kun se kultamussukkatussukka on söpöpöpö ihanapihana pikku rakkauspakkaus jolla on söpöpötpöpöt pikkuhippu jalatpalat ja onpas sillä kaunispaunis hymy aahhh prööt” -tyylistä peruspariskuntablogia. Mikäli näin käy, niin antakaa mahdollisimman suorasanaista palautetta. Mieluiten huutaen ja yökkäillen.
Yökkäilystä puheenollen. Tämän viikon lopulla Nainen muuttaa luokseni. Mukana saapuu myös kaksi maailman ihaninta kissaa. Mukaan tulee myös kissanhiekkalaatikko sekä kissanruokakulhot.
Mikään, mikään asia maapallolla ei haise niin pahalta kuin kissanhiekka ja kissanruoka. Kaipa noihin tottuu, mutta en ole koskaan ennen huolehtinut kissoista. Onko jollakulla myydä pyykkipoikia nenääni sitä ensimmäistä kertaa varten, kun tyhjennän kissanhiekkalaatikon tai kaavin kissanruokapurkin tyhjäksi lautaselle?
Suuria ongelmia, kuten huomaatte.
Toinen asia joka yhteenmuutossa tulee olemaan hankalinta on helpoin esittää ja tuoda julki kuvan avulla. Olkaapa hyvä:
Näette kuvassa sohvani. Ei, kyseessä ei ole casting couch (googlettakaa termi jos ette tiedä), vaan 15 vuotta elämässäni asunnosta toiseen kulkenut Ikean perussohva.
Kiinnittäkää huomionne sohvan laitimmaisiin nurkkauksiin.
Kuvan oikeassa laidassa sohvalla on oma vaatekasani. Se on ihan ok, sillä kyseessä ovat minun vaatteeni.
Vasemmassa laidassa ovat sitten naisen vaatteet.
Maapallo tuhoutuu ja universumi räjähtää ja KAIKKI ON VÄÄRIN TÄSSÄ OTOKSESSA JA ARGGHHH!
Katsokaas, omat vaatekasani eivät haittaa minua yhtään, sillä vaatteeni ovat aina samassa kohdassa nytyssä. Naisen vaatteet saattavat taas olla sohvan laidassa, sohvan keskellä tai jopa – tämä on se pahin rikos – LATTIALLA.
Olen aina sanonut, että elämäni saattaa olla vaikka kuinka suurien muutosten ja hullunmyllyn kourissa, mutta asuntoni tavaroiden pitää olla millilleen oikeassa paikassa.
Olen kuukausien ajan yrittänyt sanoa Naiselle, että sohvalla ei saa olla mitään muuta kuin minun tavaroitani, ja Naisen tavaroiden pitää olla sohvan takana poissa näköpiiristäni.
Yhtä hyvin voisin yrittää opettaa kissaa pelaamaan jääkiekkoa luistimet jalassa.
Tuossa lieneekin se suurin draaman aihe, mikä seuraavan kuukauden ajan tulee jäytämään sisuskalujani, syy minkä takia vietän unettomia öitä, murjotan, väitän ettei minua vaivaa mikään vaikka tuska väärin asetelluista vaatteista jäytää sieluani ja olen räjähdyspisteessä ja mainitsinko jo murjottamisen?
Tärkeitä asioita!
Päiviä jäljellä siihen kun astumme ensimmäisen kerran Valencian asuntoomme pienestä yksiöstäni ja menetän marmatusoikeuden vaatekasojen sijoitteluun:
48.
