Perheenlisäys ♥

Mitä meille kuuluu, kun mitään ei kuulu? 

No tätä: 

Nukkuminen ja syöminen on Aatun mielestä parasta. Paitsi ehkä päätön riehuminen, joka myöskin on ihan parasta. Ja vaahtomuovipallot, nekin on huikeita. Ja naru, narukin on mahtava.

ja tätä: 

Hipsterihattukin joutuu uhrautumaan söpöilyn alttarille, kun Aatu päätti tehdä siitä pesän

Aatu on uusin tulokas, joka saapui keskiviikkoiltana meille. Australialais-espanjalainen pariskunta oli löytänyt Aatun emon talonsa sisäpihalta kovin laihassa ja kurjassa kunnossa. Emo synnytti kuitenkin neljä tervettä pentua, joista yksi sitten matkasi meille. 

Meille piti tulla oranssi poika, mutta tulikin ruskea tyttö. Olimme miettineet jo Aatu-nimen valmiiksi pojalle, joka kuulemma oli kovin pohdiskelevainen ja rauhallinen. Kävimme pariin otteeseen pentuetta katsomassa ja molemmilla kerroilla tuli selväksi, että tämä neiti valitsi meidät. Yritimme houkutella velipoikaa pois sohvan alta tervehtimään, mutta samaan aikaan Aatu kiipeili ylitsemme ja tunki itsensä Miehen lenkkareihin. Velipoika jäi siis vielä mamman hoiveisiin ja Aatu matkasi mukanamme kotiin. Ratikkamatka oli erityisen rattoisa. Aatu ei suostunut siihen, että kuljetuslaukku olisi ollut esim. sylissä, vaan halusi olla koko ajan ylhäällä miehen naaman kanssa vastakkain. Välillä jos jännitti liikaa mies puhalteli Aatun korvia ja se ilmeisesti sitten rauhoitti häntä. 

Ottaen huomioon, että ratikkamatka kestää sellaiset 25 minuuttia, päästiin kotiin suhteellisen rauhallisen Aatun mutta punaisen ja huimauksesta kärsivän Miehen kanssa.

Siesta

Kahdesta vanhemmasta kissasta vain Hönö on ihmeissään. Pieni on jo aiemmin huomannut, että taloon tuleva uusi tulokas ei välttämättä ole ihan hirveä juttu. Tutustumista hankaloittaa se, ettei meillä ole ovia tai huoneita. Muuta kuin vessaan. Olemme siis eristäneet ensimmäisiksi päiviksi yläkerran petauspatjasta viritetyllä väliaikaisella seinällä. Vanhemmat kissat osaavat mennä sen yli ja ympäri ja pääsevät alakertaan omaan rauhaan halutessaan. He tulevat omilla ehdoillaan tutustumaan uuteen tulokkaaseen aina välillä. 

Sama sänky, eri tyyppi. Luulin aina kissojeni olevan pieniä ja siroja neitokaisia, koska molemmat ovat vielä täysikasvuisinakin alle kolmikiloisia. Nyt Aatun rinnalla molemmat näyttävät jättiälaisiltä.

Jos haluat katsoa huimia toiminnantäyteisiä videoita täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita klikkaa ihmeessä itsesi Travojagon Facebookkiin