Ruman ruuan ystävät

Hyvä ruoka on parhautta. Paha ruoka jää minulta syömättä. Onneksi mies on Urhea Mies, joka syö pahaakin ruokaa. 

Pahastakin ruuasta saa hyviä kuvia, mutta meidän tapauksessa hyvästä ruuasta tulee poikkeuksetta aika kuvottavan näköistä. Olen usein pohtinut, miten ihmiset onnistuvat saamaan hyviä kuvia ruuastaan.

Mielessäni vaihtoehtoja on kaksi:

a) He syövät ensin jotain muuta, valmistavat kuvattavan aterian ja kuvaavat sen rauhassa. Syövät kuvattua ruokaa sitten vähän kylmänä myöhemmin.

b) He luovat nälkäkiukkuraivossa uskomatonta taidetta, ja syövät ateriansa kylmänä.

Meillä on ollut tässä kohta parin viikon uskomaton hyvän ruuan putki. Joka siunaaman päivä on ateriat onnistuneet. Maullisesti siis. Ulkonäön lopputulemat ovat tässä:

 

Kokonainen kana, jonka pyllyyn on tungettu kokonainen sitruuna. Nahan alle hierottiin tahnaa, jossa oli kaikkeamitäkaapistalöytyy-maustetta sekä tuoretta chiliä, inkivääriä ja valkosipulia. 

 

Quorn- rouheesta ja kokonaisista tattarisuurimoista tehty makaroonilaatikko. Oli ehkä parasta makaroonilaatikkoa, mitä olen ikinä syönyt (Sori äiti :( ) . Viimeistelimme kauniin kouluruokala-asetelman luonnollisesti porkkanaraasteella.  

 

Sunnuntaiaamun pelastus. Koskapa makaroonilaatikko täytti ainokaisen uunivuokamme, en voinut tehdä sipulipiirakkaa, pekonit säästyi siis aamiaiseksi. Miehelle paljastui, etten osaa paistaa pekonia, koska teen sen aina uunissa. Miehen mielestä se on pelleilyä. Yksiö tuoksuu kolme päivää myöhemminkin vienosti pekonilta.  

 

 

Amerikkalaishaihatuksena Monte Criston grillatut leivät. Eli paahtoleipää, jonne tulee juustoa ja savukinkkua, pyöritellään kananmunassa ja paistetaan. Päälle ripotellaan tomusokeria. Näyttävät ja kuulostavat oudolta, mutta maistuvat ihanilta.

Alla vielä todisteita siitä, että ruman ruuan rakkaus ei ole mikään uusi pariskuntasöpöilyharrastus. Teimme ja söimme rumaa ruokaa myös toisistamme tietämättöminä.

 

Kuvat kerätty miehen ja minun Instagram-tileiltä.