Syntymäpäivät

Mies ei juhli sen suuremmin koskaan syntymäpäiviään. Minä juhlin omiani. Aina. Isosti. 

Mielestäni se etuoikeus, että on jälleen saanut viettää elossa yhden vuoden lisää on ehdottomasti juhlan paikka. 

Tänä vuonna ystävämme on kaukana ja minun syntymäpäivät meni muutossa ja leikkausta odottaessa joten päätin järjestää miehelle yllätysjuhlat. Tai lasketaanko niitä juhliksi jos niihin osallistuu vain kaksi henkeä? Yhden ihmisen tuloilla eläminen johti siihen, että oli pakko keksiä paljon liki ilmaista tekemistä. Tekemistä jossa ajatus on tärkein.

Aamulla oli luonnollisesti vuorossa herätys onnittelulaululla ja aamiainen sängyssä. 

Kun te luette tätä tiedätte enemmän kuin Mies itse syntymäpäiviensä kulusta. (Miehen kännykässä ei ole nettiä joten vaeltaessamme kaupungilla hän on täysin tietämätön tästä.)

Iltapäivä alkaa paljon kehuja saaneesta kasvisravintolasta ja jatkuu ohjatulla katutaide kierroksella Valencian Barrio del Carmenissa eli kaupungin historiallisessa keskuksessa.   

Illalla jatkamme tapaksia tarjoavaan ravintolaan ja sieltä köyhän miehen hotelliin eli paikallisen tuttavamme kotiin joka sijaitsee aivan keskellä Valencian historiallista keskustaa 1860 rakennetussa talossa. Vein eilen jo salaa sinne makuupussit, hammasharjat ja vaihtovaatteita. Ei muuten ollut ihan helppo homma saada sniikattua kahta makuupussia ulos asunnosta ilman, että toinen huomaa.

Lauantai aamusta olisi tarkoitus lähteä suppailu tunnille läheiselle rannalle mikäli tuulen jumalat ovat samaa mieltä. Viime päivinä on kuulemma ollut harvinaisen vahvat tuulet jo aamusta ja suppailuja on jouduttu perumaan.   

 

Aamiaisen soundtrack oli ihania rakkauslauluja