Ylpeys käy lankeemuksen edellä
Odotimme kuumaa Espanjan elokuuta kauhunsekaisella innostuksella. Vertailimme tuulettimia, ostimme itikkaverkot, luin kaikki löytämäni vinkit helteessä selviytymiseen. Minä pystyn nukkumaan mukavasti vielä 28 asteessa, sen jälkeen alkaa olla tukalaa, pohdimme pitäsikö tilata netistä kuumavesipullo ja täyttää se kylmällä vedellä öiksi.
Koko kuukauden maksimi on 33 astetta. Öisin yleensä 21 astetta. Mikä antikliimaksi. Uutisissa voivotellaan kuinka Requenan alueen viininpoiminta on kohta pari viikkoa myöhässä kylmän ja sateisen kesän takia. (Valencian kaupungissa on siis meidän säähavaintojen mukaan satanut neljä kertaa) Näin suomalaisena tämä ”kylmä” ja ”sateinen” kesä oli hieman huvittava.
Perjantai iltana pohdimme, että kyllä sitä Suomalaisella Sisulla Selvittiin. Asenteesta se vaan on kiinni. Helpostihan tuo helle meni. Ei tehnyt tiukkaa.
Lauantaina alkoi lämmetä. Tuli ilta ja päätimme nähdä uusia ystäviä paikallisessa ja ottaa viilentävät oluet. Ilta pimeni ja lämpö tiivistyi. Pimeys ei tuonutkaan tullessaan merituulta joka iltaisin viilentään kotimme, vaan lisää ahdistavaa seisovaa ilmaa. Pää tuntui jumittuvan kuumuudesta ja aivoihin ei mahtunut se, kuinka on mahdollista, että aurinko laskee, mutta lämpötilat jatkaa nousuaan. Kello tuli kolme ja ravintolatkin sulkivat, mutta päätimme vielä viiniretkiystävämme kanssa parantaa maailmaa lisää. Puoli kuuteen saakka. Missään vaiheessa yö ei tarjonnut helpottavaa viilennystä. Kun viimein nukahdimme kuuden jälkeen oli sisälämpötilat lähempänä 30 astetta.
Heräsin jo kymmeneltä hanurin soittoon. Viereisellä kadulla oli ilmeisesti syyskuunensimmäinensunnuntaiferia tai mahdollisesti syksynensimmäisenparittomanviikonferia tai ehkä siellä oli laitettu back to school0- fiesta pystyyn. Kuka tietää. Kahden tunnin hanurikonserttia seurasi taputuksilla säestetty flamencoesitys. Itsehän en siis nähnyt mitään näistä, vaan yritin epätoivoisesti nukkua. Kahdentoista aikaan massiiviset papatti/ilotulitusbileet saivat Aatun vauhkoksi ja veivät viimeisetkin unen rippeet. Mies nukkuu korvatulppien kanssa ja oli autuaan tietämätön kaikesta, kunnes Aatu häntä pörheänä talloi naaman päältä kun ryntäsi vessaan turvaan.
Kello on nyt kahdeksan, tuulta on tasan sen verran kuin tuulettimemme jaksaa pöhöttää ja lämpötila on vieläkin reilusti yli kolmenkymmenen. Olen jaksanut paistaa meille kananmunia, katsella telkkaria ja käydä suihkussa. Ei mikään ihme ettei tässä maassa saada hallitusta aikaiseksi.