Häähumua (ei meidän vaan muiden)

Rakkaat ystäväni menivät tässä hetki sitten naimisiin. He olivat seurustelleet kauan ja koko maailma näkee miksi. He ovat samankaltaisia, mutta sopivasti yksilöitä. He arvostavat toisiaan ja antavat rakkautensa näkyä olematta ällöjä. He pitävät samoista asioista ja ovat usein samaa mieltä, mutta uskaltavat kuitenkin myös esittää vastalauseita. Heistä näkyy kilometrien päähän, että tässä on nyt pariskunta, joka on ”luotu” toisilleen. Ja kun ilmoitus kihloista tuli, ei kukaan varmasti ollut yllättynyt tai pahoillaan. Häät olivat intiimit, morsian kaunis ja sulhanen komea. Koko seremonia oli herkkä ja vieraat kyynelehtivät. Pidettiin puheita, joissa vannottiin, että jos kukaan ikinä onnistuu missään niin ne ovat nämä kaksi tässä. Uskon siihen koko sydämelläni ja olen onnellinen ystävieni puolesta.

Miten tämä alustus liittyy mihinkään, te ehkä ihmettelette. Tässä se tulee, se suuri mutta: Olen onnellinen heidän puolestaan, mutta!

Miksi kaiken sen onnen alla tuntuu pahalta? Miksi se, että vuodattaa pari onnenkyyneltä tarkoittaa, että samalla voi nähdä niissä vähän suruakin? Miksi aina pitää iskeä se ajatus, että koska minä koska minä?!? Pohdin näitä kysymyksiä paljon ennen häitä ja olin jo aika ookoo tilanteen kanssa. Ja vaikka tämä saattaa kuulostaa katkeralta, niin en haluaisi missään nimessä pois heidän onneaan, haluaisin vain vähän lovee mullekin. 

Hääpari oli ilmeisesti samaa mieltä, koska mut oli istutettu sen häiden ainoan sinkkumiehen eteen. Ollaan tavattu pari kertaa aiemminkin ja kyseessä on ihan kiva mies, ihan söpökin, mutta ääääääää. Joku tollaisessa vaan mättää. Jossain muussa tilanteessa voisin jopa olla kyseisestä herrasta varoivaisen kiinnostunut, mutta häätilaisuudessa, jossa puhutaan vaan rakkaudesta, suurista päätöksistä ja sielujen välisistä kipinöistä, tuntuu vastapäätä istuminenkin snadisti vaivaannuttavalta… Oonks mä sekopäinen vai oliks tää muistakin outo skenaario?  Onneksi meillä oli kuitenkin ihan mukavaa, mutta pakko vaan todeta, että tolla asetelmalla ei olisi päässyt jatkoon, vaikka edessäni olisi istunut Johnny Depp (nuorempi painos).

 

solotruestory.gif

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *